Nyt sitä kehorauhaa!

Tiedättekö, mua sitten jaksaa hämmästyttää tämä maailma, jossa me vielä vuonna 2016 elämme. Maailma, jossa joidenkin mielestä toisen ihmisen vartalo on yhteistä omaisuutta, jotain, josta voi julkisesti puhua, jota voi luvatta koskettaa, jota voi häikäilemättä häpäistä.

Hämmästyttävimmältä tuntuu se, että varmasti useimpien naisten jossain elämänsä arkipäiväisessä tilanteessa kokema herjaaminen, lääppiminen tai olomuodon häpäisy ei riitä, vaan jopa maailman mahtavimman valtion presidenttiehdokas haluaa arkipäiväistää ja tehdä törkypuheet ja sopimattoman käytöksen sallituksi vähättelemällä naisiin kohdistamaansa lääppimistä ja avoimesti haukkumalla ja herjaamalla alistamiensa naisten ulkonäköä. Kourimisella hän kehuskelee kuin se olisi suurikin alfauroon saavutus. Törkypuheet hän painaa luonnollisesti villaisella, koska niin rikas ja muutenkin hyväosainen, valkoihoinen mies voi mielestään tehdä. Omistaa muita ihmisiä ja tehdä mitä lystää ilman seuraamuksia.

Hän normalisoi käytöksensä naamioimalla sen ”normaaliksi miesten väliseksi pukuhuonepuheeksi” ja samalla antaa luvan kenelle tahansa toimia vastaavasti.

kehorauhaa2

Tosin se, että hyväosainen valkoihoinen mies esineellistää ja alistaa naisia ei riitä, vaan myös jotkut naiset kokevat tarpeelliseksi häpäistä toisten naisten vartaloita. Esimerkiksi kesällä amerikkalainen Playboy-malli Dani Mathers päätti todistaa ulkonäöllisen ja älyllisen ylivertaisuutensa julkaisemalla Snapchatissa kuvan kuntosalin suihkussa olleesta naisesta, jonka vartalo ei hänen mielestään vastannut sitä ihannetta, jolla kuntosalille ylipäänsä on asiaa. ”If I can’t unsee this you can’t either”, Mathers julisti kuvatekstissään ja korosti pahoinvointiaan tätä tavallista naisen vartaloa kohtaan pitämällä kuvassa kättään suunsa edessä.

Iltapäivälehdistössä ihannoidaan laihduttajia, korostetaan sankaritarinoita käyttämällä tavallisten ihmisten tavallisista vartaloista häpeällisiä ja jopa lapsellisia termejä. ”Läskitynnyristä kuoriutui hillitön lihaskimppu”, kiljui Iltalehden otsikko viikko sitten. Jutussa nuori mies, tämä entinen läskitynnyri, oli 50 viikon dieetin avulla kavunnut fitness-kisojen lavalle ja toteuttanut unelmansa, mikä sinänsä tietysti on hienoa. Jutusta voi kuka tahansa suomalainen mies käydä vertaamassa, onko oma vartalo tuollainen naurettava ”ennen” -kuvan läskitynnyri.

Kautta aikojen raskaana olevien naisten vartaloita on saanut kommentoida. ”On tainnut osa tulla poskiin, ei kahden edestä tarvitse syödä, onko siellä varmasti vaan yksi”…  Nämä ja vastaavat kommentit ovat varmasti monelle tuttuja. Synnytyksen jälkeen palautuminen olisi suotavaa toteuttaa nopeasti, jottei niitä raskauskiloja vaan jää. Viimeistään ristiäisissä asiasta on perinteisesti saanut huomauttaa. ”Joko vanhat housut mahtuu jalkaan”, voi heittää virnuillen ja ihan viattomasti. Eihän sillä mitään pahaa tarkoiteta.

Erityisesti perinteisiä naisten töitä tekeviä saa joidenkin mielestä myös vapaasti koskettaa. Kouraisut, läpsäisyt ja nipistelyt kun hoitaa ihan ohimennen ja pilke silmäkulmassa, ei niistä voi suuttua. Jotkut kokevat jopa tekevänsä päivän hyvän työn läpsäisemällä siistijää, tarjoilijaa tai sairaanhoitajaa takamukselle, etenkin jos takamus on lääppijän mielestä jollain tavalla väärän kokoinen. Etenkin lihavia naisia saa kouria miten paljon lystää. Eikös se vaan hyvä ole, että nekin ihrakasat jollekin kelpaa?

Voin nyt tässä kertoa, että ei ole. Oli se keho sitten lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt, oli rinnat sitten suuret tai pienet, hyllyi takapuoli enemmän tai vähemmän. Toisen keho ei ole sun omaisuutta. Fyysinen koskemattomuus on ehdoton ja se koskee ihan kaikkia ihmisiä. Tiedätkö, ”leikkimieliset läpsäisyt” ovat leikkimielisiä tasan omassa päässäsi. Voin vakuuttaa, että yksikään nainen, myöskään lihava, ei odota kenenkään koskevan häneen luvatta. Se ei riipu koosta, ulkonäöstä, pukeutumisesta, tai mistään muustakaan, samat säännöt koskevat kaikkia.

kehorauhaa1

Flirttailu ja läpänheitto toimivat niin kauan kun molemmilla osapuolilla on kunnioitus toista kohtaan. Kun läppä siirtyy henkilökohtaisuuksiin tai luvatta kajoamiseen, se muuttuu ahdisteluksi. Koskettaminen on aina kahdenvälinen sopimus, johon pitää olla molempien suostumus.

Mä olen lihava ja hyvin tietoinen siitä ilman ainuttakaan kommenttia. En ehkä ole aivan sinut vartaloni kanssa, mutta opettelen olemaan. En pidä vartaloani kauniina, enkä halua toitottaa mitään ”kaikki ovat yhtä kauniita” -liirumlaarumia, mutta tämä vartalo on minun vartaloni. Minun kahvani, makkarani ja selluliittini. Ja minun vartaloni saa olla juuri sellainen kuin se on. Jos se sinua häiritsee, se on nimenomaan sinun ongelmasi, ei minun. Mulla on ihan yhtäläinen oikeus olla olemassa, vaikka sitten veisinkin kuution enemmän elintilaa kuin joku kanssaihmisistäni.

Kun kesällä peräänkuulutin ruokarauhaa, nyt kysyn, voitaisko vihdoin, ihan oikeasti ja tosissaan, julistaa kehorauha? Sanoa, että rakas, jos sinusta tulee pullukka, lupaan rakastaa jokaista senttiä sinussa, eikä mässäillä televisiossa toisten kehoilla. Antaa jokaisen olla niin pieni tai suuri kuin on. Pitää näpit irti toisten kehoista, jos yhteistä sopimusta koskettamisesta ei ole.

Koska jos jokainen keskittyisi voimaan hyvin siinä ihan ikiomassa vartalossaan ja jättäisi muiden vartalot heidän omiksi asioikseen, meistä jokainen olisi varmasti onnellisempi.

Ei se niin vaikeaa voi olla. Eihän?

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

13 Replies to “Nyt sitä kehorauhaa!”

  1. Olipa todella hyvä ja tyhjentävä kirjoitus! Joo, ei luulisi että se niin vaikeaa voi olla!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos! Niinhän sitä tosiaan luulisi, mutta kovin hankalalta se joistain tuntuu. Harmi kyllä.

  2. Päkkänä says: Vastaa

    Tiedätkö, mun mies on vähemmän siro 135 kiloinen. Et usko miten ikäviä kommentteja voi välillä tulla jopa läheisiltä ihmisiltä liittyen hänen ulkonäköönsä. Kato kun miehellehän voi aina vähän ”vitsailla” sen pullukasta ulkomuodosta. Eihän miehet siitä nyt kauheasti tykkää kyttyrää, eihän?!

    On jotain sellaisia juttuja ja yhtälöitä joita mä en tajuu. Päivitellään kun joku on lihava tai pyöristynyt, mutta auta armias jos se kieltäytyy sitten pullasta tai jostain muusta herkusta niin sitten kyllä kaikki on tyrkyttämässä että ota nyt vaan ja eihän se yks pala haittaa jne.

    Lihavuus tai laihuus, on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Me emme välttämättä edes tiedä liittyykö siihen jotain sellaista mikä ei päälle näy. Jokaisen kropan takana voi olla jotain muutakin syitä kuin henkilökohtainen valinta pistää berliinin munkkia kaksin käsin suuhun tai rääkätä kroppaansa salilla. Meidän olemukseen on saattanut vaikuttaa myös asiat joihin ei ole ollut itsellä valintaa.

    Tämän kommentin tarkoitus ei ole olla oodi lihavuudelle (eikä laihuudelle) vaan suvaitsevuudelle ja oman kehonsa kunnioittamiselle.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ja juuri tuossa piilee tämän munkin ajatukseni pointti. Ei tässä olla ihannoimassa sen enempää lihavuutta kuin mitään muutakaan, vaan hyväksymässä jokainen sellaisena kuin on. Varmasti jokaisella on omat kremppansa, jollain halu pudottaa painoa ja jollain toisella lisätä. Mutta ne ovat tämän ihmisen henkilökohtaisia asioita, joistä hän keskustelee tarvittaessa varmasti lääkärinsä kanssa, eikä varmasti tarvitse kenenkään muun mielipidettä asiasta.

  3. Rohkean kaunista tekstiä. Ja niin surullisen totta. <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos, Lotte! Ja tosiaan, valitettavan totta…

  4. Ihanan rohkeaa tekstiä ja todella, todella tarpeellista puhua tästä aiheesta ääneen. Minä ajattelen tätä juurikin ihan yleisen suvaitsevaisuuden kannalta. Kun me kykenemme ensin hyväksymään itsemme juuri sellaisena kun olemme ja antamaan itsellemme ja kropallemme luvan muuttua ajan ja iän myötä, voimme alkaa hyväksymään muitakin. Siitä hyväksymisestä sitten hyötyy ihan varmasti kaikki. Lapsemme, ystävämme, tuttavamme, tuntemattomat nettijuttukaverit jne. Olisi myös todella tärkeää, että ihmisen fyysisen ulkomuodon ja älyllisten tai muiden kyvyllisten ominaisuuksien välille ei rakenneltaisia minkäänlaisia siltoja. On hyvä ymmärtää, että tästä asennemuutoksesta hyötyisi myös ne laihat ja laihduttavat, koska onhan aivan selvää, että tuon playboymallinkin kommentin takana on aivan valtavan kokoinen, tiedostamaton ja asenteiden muokkaama pelko siitä, että minua ei enää hyväksyttäisi, jos olisin tuon näköinen. Mutta kyllä hänet hyväksyttäisi. Hänellä olisi ihan samat, hänen omat rakastettavat piirteet (joita varmaan kommentistakin huolimatta on, meissä jokaisessa on), joihin ei ulkomuoto vaikuta mihinkään. Kun me vaan muistaisimmekin enemmän rakastaa. Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Myös mä ajattelen tätä suvaitsevuuden ja ihan ihmisoikeuden kannalta. Ei ketään pidä lytätä tai painaa alas ulkoisten seikkojen takia, eikä kommentoida ulkonäköä, vaikkei se omaan kauneuskäsitykseen mahtuisikaan. On jotenkin hirmuisen surullinen ajatus, että ihmisen olisi oltava tietyn näköinen, jotta hän voisi olla täysipainoisesti yhteiskunnan jäsen.

  5. Minä olen Laiha. Olen 164 cm ja 43 kg. Ikää 42 v. Minulla on myös arpia. Kuulemani kommentit: Voi kamala miten laiha sä olet; Pakkasen raiskaama pulkannaru; Syötkö?; Onko sulla anorexia? Jaksatko mitään? ; Kuiskailua kesällä arpien laadusta ja rumuudesta jne. jne. jne Onnekseni olen kasvanut tämän ruumiin kanssa, käsikädessä yhdesä. Hyväksyn sen. Ei siinä ole puutteita eikä vikoja. Se on minun. Minä en ole kaunis enkä ruma. Minä olen minä. Kommentointi ei juurikaan satuta. MUTTA koskea ei saa. Yläaste ikäisenä kommentointikin osui, uposi ja vahingoitti. Jokainenhan on silloin epävarma itsestään ja sitä helpottaakseen on parempi arvostella muita. Oman ymmärrykseni yli meni kun fyysisen koskemattomuuteni rikottiin. Keskellä päivää, keskellä koulua. Miten ja miksi pitää kouria haaroista, rinnuksista muiden kannustaessa. Miksi kun olin ruma, laiha ja vastenmielinen. Kukaanhan ei halunut syödä vieressäni koska ruokahalu menee. Paritöitä ei voi tehdä kun alkaa yököttää jne. Kuitenkin koskettiin. Rikottiin raja jolla murrettiin minun jaksaminen. Pelottavinta oli aikuisten suhtautuminen, malli ja lupa tähän. Minulle ehdotettiin koulun vaihtoa. Minun pyydettiin ymmärtämään poikia sekä tyttöjä jota kannustivat toimintaa. Minä kasvoin vahvaksi. Miten käy niiden jotka eivät kasva? Minun uskomuksen mukaan elämme vain kerran. Pitääkö tämän elämän muodostua pahastaolosta, eristätymisestä, surusta, masenuksesta, itseinhosta. Asennevamma on pahin vamma.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oi kyllä. Tämän pitää nimenomaan toimia joka suuntaan. Ja tuo koskemattomuus, se on ihan ehdoton. Ja se koskee kaikkia, olit sitten minkä kokoinen tahansa.

      Asennevamma on todellakin pahin vamma. Kiitos, kun uskalsit kertoa oman tarinasi. <3

  6. Koko ei tee kenestäkään hyvää ihmistä
    – lause, jonka soisin kaikkien oppivan ja sisäistävän.

    Meinaan, ei pieni koko, ei iso koko.
    Ei hyvää ihmistä, ei huonoa ihmistä.

    Koko ei tee kenestäkään kaunista.
    Ei edes rumaa.
    Ei pieni koko, eikä iso koko.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Se on juuri näin!

  7. […] kaikki on tosi tuttua mullekin. Olen kirjoittanut epävarmuudestani ja kipeästä kehosuhteestani monesti aiemminkin, mutta koskaan aiemmin en ole uskaltanut kertoa, kuinka jo lapsuusiässä sain […]

Vastaa