Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Juuri viime viikolla ehdin miettiä, että on ollut vähän kaukana nämä tuntemukset tässä viime aikoina. Kun on ollut sitä kieltä vyön ja tulta persiin alla. Ei ole oikein ehtinyt pysähtyä taaskaan sen ääreen, mikä oikeasti on arjessa tärkeintä. Nämä ihmiset, nämä hetket.
Kuin tilauksesta tuo fiilis löysi kotiin juuri tänään. Työpäivä tuntui hyvien yöunien jälkeen mukavalta ja tytöllä eilisen kolarin jälkeen kaikki kunnossa. Olin hetken yksin kotona, kuuntelin radiota ja pilkoin suolakurkkuja tonnikalasalaattiin. Mietin, kuinka hyvin kaikki on. Kuinka onnekas olen, kun saan tehdä työtä, jolla on mulle merkitystä. Kuinka hieno porukka mulla täällä omien seinien sisällä on. Ihan käsittämättömän täydellinen hetki.
Tuntia myöhemmin kävin kurkkaamassa kiharapään huoneessa yläkerrassa. Siellä se leikki. Hymyili ja höpötteli. Toinen täydellinen, onnellinen hetki.
Tällasta lauantailällyä täällä. Hyvä olla.
-Päivi
