Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi. 

Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis?

Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni noita alkavia luokka-asteita. Ihan vaan, jotta ymmärrän tiettyjen Wilma-viestien tarkoittavan omaa jälkikasvuani ja jotenkin hahmottaakseni, mitä tuleva lukuvuosi tuo mahdollisesti tullessaan. Kuopuksen luokan vetovastuuseen palaa ainakin vanha tuttu opettaja, kutosluokkalainen saa alakoulun viimeiseksi vuodeksi uuden maikan.

Esikoisen ja keskimmäisen koulutaipaleelta olen oppinut, että ainakin meidän perheen tenaville haastavimpia luokka-asteita ovat tähän mennessä olleet kolmonen ja vitonen, kun on tullut paljon uusia aineita ja on pitänyt opetella vähitellen opiskelemista. Viime vuonna nuoremmat olivat näillä ”haastavilla” asteilla yhtä aikaa ja ajoittain koulunkäynti tuntui aika takkuiselta. Puhumattakaan esikoisen kasiluokan keväästä, joka taitaa olla puolestaan ns. ulkopuolisista syistä johtuen sellainen vähän värikkäämpi veto. Oli siinä vähän sitten niitä kuuluisia muuttujiakin mukana.

Kun kymmenen viikkoa sitten hoilattiin Suvivirttä, myönnän olleeni aivan helkkarin helpottunut. Koko sakki oli kouluvuodesta, pitkästä keväästä ja kaikista sairasteluista aika puhki, eikä kesäloma todellakaan tullut yhtään liian aikaisin.

Ehkä siksikin tämä kesäloman viimeinen päivä tuntuu tulleen taas jotenkin valtavan äkkiä. Nips naps ja ollaankin yllättäen taas syksyssä aloittamassa arkista pakerrusta.

Tänä vuonna koen ensimmäistä kertaa koulun alkamisen suhteen myös pientä huolta. Jännitän, miten kutosluokkalaisen motivaatio riittää jo kolmen vieraan kielen opiskeluun ja treeneihin. Toivon hartaasti, että lukujärjestykseen on eksynyt edes yksi kahdeksaa myöhempi aamu.

Meidän perheen ”testikappale”, esikoinen, teini on taas ehtinyt viimeisen kolmen kuukauden aikana sekä harpata ainakin kilometrin lisää mittaa napanuoraan että testata rajojaan ja etenkin meidän vanhemmuutta. Kärjistetysti menneen kesän voisi tavallaan sanoa olevan koko tähän astisen vanhemmuuteni vaikein – uusia asioita, tilanteita, päätöksiä ja mielipiteitä on tullut liukuhihnalta sellaisella tahdilla, etten ole tahtonut mukana pysyä. Omalla tavallaan rinnassa painaa nyt alituinen huoli ja murhe. Siitä, missä se menee, kenen kanssa ja mitä tehden.

Irrottautuminen kuuluu kai asiaan, mutta ei se siitä vanhemmalle yhtään sen helpompaa tee. On ollut yllättävän kova paikka huomata tapaavansa muksua lähinnä vain satunnaisesti jääkaapilla. Sillä on jo kokonainen oma elämä kotiseinien ulkopuolella, sellainen, johon meillä vanhemmilla ei ole asiaa. Se tuntuu aika utopistiselta ja vieraalta, pahaltakin.

Nelosluokkalainen on onneksi terottanut kynänsä ja pakannut reppunsa jo hyvissä ajoin. Taitaa olla kolmikosta se, joka ihan tosissaan odottaa koulun alkua. Kunpa nuo isommatkin nyt vaan jaksaisivat. Kutonen sen kaiken uuden ja ysi vielä viimeisen peruskouluvuoden. Vaikkei se ”moti” kuulemma ihan kaikkeen aina meinaa riittää.

Mutta sit vielä ihan sellanen, että jos joku on nähnyt mun Wilma-tunnuksia, niin av, yv, sisämitta mulle, kiitos! Ja innokkaat kirjojen päällystäjät voivat ilmoittautua heti huomenna iltapäivällä tossa meidän portilla. Palkaksi kahvia ja herjoja.

Ei kai sit muuta kuin voimia, siskot ja veljet! Kai me tää taas rutiinilla klaarataan.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Pin on Pinterest
Pinterest

23 Replies to “Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti”

  1. Kirjojen päällystäminen on muuten nykyään antiekoteko. Eli ole maapalon tulevaisuudesta huolissaan oleva vanhempi ja jätä muovi käyttämättä. Ainakin lukukauden käytössä olevissa kirjoissa.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oot muuten täysin oikeassa! Tehtäväkirjoja mä en enää viime vuonnakaan päällystänyt, mutta pidempään käytössä olevat kyllä. Ois myös muuten kiva, että koulusta ei enää annettaisi läksyksi kirjojen päällystämistä, kuten ainakin vielä viime lukuvuonna.

    2. Kotimainen Pelloplast valmistaa nykyään biopohjaista päällystysmuovia. Se on valmistettu sokeriruokoetanolista, eikä valmistuksessa ole siis käytetty fossiilisia raaka-aineita. Kaksin kaunihimpi-blogissa testattiin kyseistä muovia. =)

      1. nakitjamutsi says: Vastaa

        Tää on hyvä juttu! Pelloplastin muovi on aiemminkin ollut ihan parasta, tämä on loistava uudistus!

  2. Esimerkistäsi innostuneena laskin myös meidän perheen uudet luokka-asteet
    – ja kauhistuin, tottavie!
    Sitä kun ajattelee, että kuopus menee aina ekalle (tai ehkä tokalle). Neljäs (no, korkeintaan viiden) luokka voisi olla esikoista varten. Niinku aina.
    Mutta kun keskimmäinen on meilläkin aloittamassa kuudennen luokan, tulee kieltämättä hetkellisesti ikävä jopa päiväkotiin. Että älkää vielä…

    Syksyn ensimmäiset wilma-vietit saivat aikaan tuskaista verenpaineen nousua, vaikken itse viestejä edes avannut. Pelkkä otsikko sähköpostissa kertoi, että arkihan se siellä, ei edes kolkuttele, vaan hakkaa kahdella nyrkillä oveen.
    ”Arkiruokaklassikot” (eli kato nyt sieltä jääkaapista, jos siellä olis jotain, ennen kuin lähdet. Leipää vaikka…) ja liian pienet sisäpelikengät. Mahdottomalta tuntuvat treeniaikataulut, päällekkäin osuvat harrastuskuljetukset. Maantiedon kokeet, joista ”ei oltu kerrottu. Ihan varmaan ei”. Paitsi siis tietysti koko muulle luokalle…

    Ps. Ehdotan nobelin jotain palkintoa sille nerokkaalle tiedemiehelle, joka keksii koulukirjaan niin kestävän kannen, ettei sitä tarvitse erikseen muovittaa. Ei voi ollaa niin vaikeaa…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Toi on kyllä ihan yhtä suuri järkytys joka syksy. Että miten ne nyt jo menee sille ja tälle luokalle.
      Meillä pyörähti arkiruokaklassikot käyntiin jauheliha-spagettivuoalla, eikä kumma kyllä kukaan lapsista vielä tänä aamuna valittanut, ettei olis ollu mitään aamupalaa. Mutta ehkä huomenna taas sit…

  3. Niin, ja vielä.
    Älä sitten unohda sitä hammaslääkärikäyntiä!
    Se on silloin keskiviikkona. Lokakuussa.
    Tulihan se aika postissa silloin jo heinäkuussa…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, tai koulukuvausta! 😀
      Mehän alotettiin tehokkaasti hammaslääkärikäynnit jo viime perjantaina, vähän niinku varaslähdöllä (oikeesti tää oli keväältä siirretty aika… ku saatto ehkä unohtua…)

    2. Aissu, yhä edelleen opiskelen.. says: Vastaa

      Ja kun lapsi täyttää 15v ja sen hammaslääkärin unohtaa, niin lasku tulee perässä. Nimim. jo kaksi laskua saman lapsen hammaslääkäreistä maksanut ja vielä ainakin yksi ilmainen hammaslääkäri edessä 🙂

      1. nakitjamutsi says: Vastaa

        Joo, totta! Auts!

  4. Voih, mä niin mielelläni päällystelisin kirjoja, mutta enää ei oo kuin yks koululainen ja senkin koulussa kirjat päällystää joku valmiiksi, koska kierrätys… Mulle jää vain tyhmien vihkojen päällystys.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Meitsiltä jää kyllä vihkot ja muut ohuemmat lirvakkeet päällystämättä. Ei oo mun pala kakkua. 😀

  5. Musta on myös IHANAA kun se koulu taas alkoi! Yks ruoka vähemmän kotona tehtäväksi 😉

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hei samaa mieltä tästä!

  6. Meillä aloitti nyt kasiluokkalainen ja nelosluokkalainen, ja vaikka tähän asti olen aina yksinomaan iloinnut lasteni kasvusta, niin ekaa kertaa olin onnellinen siitä, että kuopus on vielä niin pieni. Vasta viisi, eikä vielä mennyt edes eskariin, vaan saa olla vielä vuoden päiväkodissa jemmassa untuvikkona. <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kyllä tässä tosiaan on tullut jo vähän sellaisia paniikinpoikasia, kun vanhin meinaa mennä sellaista vauhtia kohti aikuisuutta, että ihan hirvittää. Mutta kai se on tähän totuteltava. .. Ku ei muukaan taida auttaa. 😀

      1. Seurailen juttuja teinistäsi kiinnostuksella. Meidän 14-vuotiaan touhut eivät ole vielä kovin pysäyttäviä olleet, mutta sanovat, että kasiluokka tapaa olla… something else. 😉

  7. Silmään pisti, miksei läksyksi saisi antaa kirjojen päällystystä? Kenen ne kirjat pitäisi päällystää? Ajatellaan vaikka, että koulussa on 300 oppilasta ja jokainen saa 4 uutta kirjaa. Siinä on koulun henkilökunnalle aika työmaa…

    Uusi kirja maksaa helposti 40€ ja se on viikon repussaolon jälkeen jo aika eläneen näköinen. Siksi se pitää päällystää heti eikä huomenna.

    Minusta on aina ihanaa antaa oppilaille uudet kirjat. Ajattelen, että on niin paljon kivempaa opiskella uudesta kirjasta kuin kahdeksalla lapsella jo sitä ennen olleella. Siitä ilosta minun mielestäni pitää jaksaa päällystää kiertokirjat.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No nyt mä selvästikin ilmaisin itseäni kyllä tosi huonosti.

      Tarkoitin kritisoida tätä ”päällystyspakkoa” nimenomaan ekologisesta näkökulmasta, sitä, että kaikkien vihkojen päällystäminen ei siitä lähtökohdasta ole kovin ympäristöystävällistä. Kiertokirjojen päällystämistä kyllä kannatan minäkin ja pidän sitä fiksuna, jotta kirjojen käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Sen sijaan tehtäväkirjat ja vihot kestävät (ainakin meidän kokemuksen mukaan) yhden lukuvuoden ihan mallikkaasti ilman muovipäällisiäkin.

      Kenenkään muun en toki odota kirjojamme päällystävän, enkä mielestäni sellaista antanut kommentissanikaan ymmärtää.

      1. Nimet on says: Vastaa

        Maksuttoman peruskoulun periaatetta vastaan sotiin tuo, että kirjan päällystäminen annetaan lapselle läksyksi.
        Se on tietysti ok, jos opettaja jakaa läksyn lisäksi myös ne päällystarpeet. Mutta harvemmin näin, yleensähän oletus on, että kotoa löytyy se rulla muovia…
        Kun peruskoulussa, siinä ilmaisessa, on samasta perheestä useampi mukula, tulee päällystettäviä kirjoja näin lukukauden alkajaisiksi pöydän kulmalle (sillä äidillehän se päällystysläksy on tarkoitettu, vai kuinka?) aina vain kasvava pino oppikirjoja.
        Sanovat, ettei sellainen muovi nyt paljoa maksa, mutta kerronpa vaa, että pienillä rahoilla elävälle ihan ”riittävästi”.

  8. Vähänväsynyt says: Vastaa

    Hei, lohduttavaa tekstiä. Tykkään blogistasi vaikken uskalla koskaan kommentoida. En tiedä miten teidän kasiluokka meni, mutta täällä kaksi karmeaa kokemusta. Esikoisen kanssa on jo toivo herännyt kun täysi-ikäisyys lähestyy ja järkeäkin on tullut päähän, mutta tuo 15v..
    Toivoisin paljon enemmän vertaistukea siihen, ettei ole maailmanloppu kun ihan tavallisessa perheessä koetaan näpistyksiä, muistutusmaksuja, huonoa koulumenestystä, ja huonekin sikolätti. Ihanaa, kun on näitä blogeja.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Olen muuten miettinyt tuota samaa vertaistukiasiaa. Myönnän, että mulle tuli ainakin puun takaa se, kuinka nuori voi muutamassa viikossa muuttua, vaihtaa kaveriporukkaa, hylätä vanhat kiinnostuksenkohteensa ja aloittaa ikäänkuin ihan uuden elämän. Tää tuntuu vähän kuin sellaiselta yleisesti vaietulta salaisuudelta, että juuri kasiluokka on usein se käännekohta, kun ”kiltistä” lapsesta tulee kapinallinen nuori. Ja se on vanhemmille kyllä kova paikka ja aiheuttaa hirveästi huolta ja huonommuutta.

      Koska niinhän sitä automaattisesti ajattelee, että ei kellään muulla kuin meillä, kun ei asiasta sen arkaluontoisuuden takia ääneen juuri puhuta.

  9. Heips, en voi vertaistukea tarjota vielä. Mut sen verran muistan omasta nuoruudesta et ne erilaiset kaveriporukat kantaa minusta keskiluokkaista tenavaa laajempana ymmärryksenä elämästä ja yhteiskunnasta. Mun eliittikoulun lapsilta voi jäädä monet erilaiset ystävyyssuhteet solmimatta ja silloin voi olla vaikea ymmärtää muita. Jos taas on elänyt mukana vaikka yh-duunariäidin tai työttömien maahanmuuttajien perheessä, tuskin alkaa aikuisenakaan vaahdota lompakkoloisista tai m.tunkeutujista, tai virnuaa että kuule kaikilla meillä on rajoitteita. Minusta 15v. on oikein erinomainen ikä kapinalle. Jotkut säästää sen 35-40 paikkeille ja silloin menee rikki usein tosi paljon enemmän. Nyt häivyn tästä viisastelemasta ja palaan 7 vuoden päästä taas xb Tsemiä sinne – kyllä se lapsi vielä palaa takaisin! Viimeistään jos/kun oma vauva huolestuttaa niin perhanasti ja on vaan pakko soittaa äidille… <3

Vastaa