Rakas menkkapäiväkirja – haluan tehdä murhan

*kirjoitus sisältää (punaiseksi) värittynyttä kieltä, joka saattaa vituttaa herkimpiä lukijoita

Se voi olla ihan tavalliselta tuntuva tiistai tai perjantai. Kun raotan aamulla silmiäni, tiedän jo, etten halua nousta. Pää painaa tonnin, vatsa kaksi, ja vierellä helvetin äänekkäästi jotain vanunutta collegepalttoota ylleen repivä miehenretalekin voisi mielellään juosta vaikka suorinta tietä katujyrän alle. 

Tulikuumat kyyneleet polttelevat luomien alla aamusta asti, ilman sen selkeämpää syytä. Vitutus on aivan liian lievä ilmaisu selittämään olotilaa, joka on jälleen yhden yön aikana pesiytynyt turvonneeseen ja kosketusarkaan kroppaani. Aamukahvi maistuu kuselta ja jokaisen minua puhuttelevan henkilön naama tekisi mieli muovailla uuteen uskoon. Vaikka vasaralla. 

Pahinta on kuitenkin kaulaan kapsahtanut kokonaisvaltainen itseinho. Vihaan rasvaisena roikkuvaa liimalettiäni, finnien kukittamaa naamaani ja koko olemustani. Olen hyödytön, turha ihmispaska, joka ei osaa mitään. Olen kykenemätön keskusteluun, työhön ja ihan vaan olemassaoloon. Minä en ole mitään eikä minusta varsinkaan koskaan tule mitään. Tallon maahan itseni, itsetuntoni ja kaiken koskaan tekemäni, hypin sen päällä ja murskaan senkin vasaralla. Haluaisin kuolla, mutta tekisin senkin varmaan väärin. 

Kun muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran heräsin tällaiseen päivään, pelästyin. Olin toki aina ollut tunteikasta, ailahtelevaistakin, sorttia, mutta näiden päivien mukanaan tuoma inho kaikkea kohtaan oli jo jotain uutta. Olin vuoroin vihainen, epätoivoinen, surullinen ja lannistunut. Kesti jonkin aikaa tajuta, mistä on kyse.

PMS (suom. Perkeleen Menkat Saatana)

Tai tarkemminkin ennen menkkoja. Saatana.

Ensimmäiset parikymmentä menkkavuottani olin kyllä ollut turvonnut, kipeä, särkyinen, näppyinen ja väsynyt. Mutta viha maailmankaikkeutta kohtaan tuli kuvioihin siinä noin kolmevitosena. Jes, aatelkaa. Jotain uutta voi oppia naiseudesta vielä senkin jälkeen, kun on tursottanut lähes viisikiloisen mukulan toosastaan. OMG, YOLO ja LIT AF!

Luojan kiitos jossain vaiheessa yhdistin kuolemanviettini lähestyviin puolukkapäiviin. Puna-armeijan marssiin, Japanin liputuspäivään, punakoneen jylläykseen, hilloviikkoihin, menkkoihin. Kuukautisiin. Superalakuloiset fiilikset toistuivat kuukausittain aina ennen itse putouspäiviä ja lievenivät vähitellen menkkojen alettua. Sinä legendaarisena toisena vuotopäivänä, kun sotkun kannalta järkevintä olisi vaan istua päivä saavissa, alkaa mieli pikku hiljaa kirkastua. Sinne saaviin se paholainen jää tutisemaan. Muistuttaakseen tosin taas kuukauden kuluttua, kuinka turha ja onneton ihmisolento minä olinkaan.

Mutta hei. Ajattelin kuitenkin koota kivat vinkit siihen, miten PMS-oireita voi helpottaa.

Liikunta voi auttaa taltuttamaan PMS-oireet

Vittu, mä taltutan kohta sut ja sun faijas, jos toi sekoilu ei lopu.

Hormonikierukka voi auttaa voimakkaaseen oireiluun

Tikullakin jos kosket, ni potkasen!

Terveellinen ruokavalio auttaa jaksamaan ailahtelevaa mieltä

Jos terveellisellä tarkotat sipsiä, ni ok.

Seksi voi auttaa PMS-oireisiin

Niin oliko kellään sitä vasaraa?!

Ja joo, tiedän. Tässä kirjoituksessa ei ole mitään järkeä ja kielikin on karkeaa, mutta en jaksa nyt välittää. Kattokaas kun ei täältä saavista käsin nyt irtoa kauniimpaa.

Huomenna taas syleilen maailmaa, itseäni ja läheisiäni. Tai yritän ainakin sietää, enkä enää halua murhata ketään.

-Päivi

Disclaimer: En aio oikeasti fyysisesti satuttaa ketään pms-oireissani tai ilman. Kirjoitus on kärjistetty. Tietäjät tietää.

Ja jos joku on oikeasti löytänyt erityisesti henkisiin pms-oireisiin apua, saa vinkata.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

46 Replies to “Rakas menkkapäiväkirja – haluan tehdä murhan”

  1. I feel you! Siis todellakin ne pahenee, kunhan ikä alkaa kolmosella! Luulin aina, että mut on siunattu helpoilla menkkaoireilla, mutta paskanketunvitut, pari vuotta sitten se vasta alkoi!
    Minusta tulee äkkipikainen mököttäjä, joka katselee vuokraovi.comista itselleen omaa yksiötä. Haluaisin kiekua kaikille, että jättäkää mut prkl rauhaan. Olen päivisin äkäinen ja ärsyttävä ja iltaisin itken sitä, kun olen ollut taas äkäinen ja ärsyttävä.
    Kaikkein suurin lohtu on tullut siitä, kun sen tajusi, mistä kaikki johtuu. Luulin aluksi oikeasti, että oon tulossa hulluksi. Jostain luin, että B6-vitamiini isoina annoksina johonkin aikaan kuusta saattaisi auttaa. Kokeilin, mutta en kyllä muista auttoiko 😀 Ei vissiin, kun jäi kokeiluksi! Mun kuparikierukka huutelee eräpäiväänsä vuoden kuluttua ja aion kokeilla hormonikierukkaa seuraavaksi.
    Liikunta auttaa kyllä. Tai ainakin se, että kävelee. Ulkona. Yksin. Saatana 😉

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oi kyllä! Mä en kans tiennyt mitään näistä hurjista pms-oireista ennen tota kolmevitosta. Sen jälkeen tuntuukin pahenevan vaan joka kuukausi.. Huh huh!
      Mulle ei synnytysten jälkeen oikein hormonaalinen ehkäisy sopinu ja siitä jäi niin hirveet muistot, etten millään haluais kokeilla. Mutta tietty, jos sillä jonkun väkivaltakohtauksen estää, ni ehkä sit.. 😀 Haha!

  2. Hormonikierukka auttoi, mut sekään mitään autuutta tuonut. Masennuspillereitä pieniä määriä lääkäri tarjos, en tarttunu niihin, vielä. En ole tosiaan vielä keksinyt millä saada sen kiristyksen lievenemään. Ja sit kun se pakkaa oleen puolivälissäkin melkoisen ikävä seuralainen. Onko kk itseasiassa enemmän päiviä jolloin vituttaa kuin niitä jolloin ei vituta niin paljon.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Just mietin samaa! Mulla on näemmä vielä kierto lyhentynyt entisestään, joten tuntuu kyllä, että joka hetki on jotain oiretta. Rasittavaa!

  3. Mie pääsin noista helvetin esikartanon päivistä eroon kun aloin syömään keltarauhashormonipillereitä. Niit syödään kokoajan. Menkat loppui kokonaan. Ja pms myös 👌 tätä autuutta on jo puol toista vuotta takana. Ja voin sanoo et sain elämän takas 💖

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oih! Ihanaa, että oot löytänyt avun. <3 Pitääkin tutkailla tätäkin vaihtoehtoa, kiitos!

  4. Totta kaikki! Joku saatanan ääliö keksii vielä kysyä että ” onko sulla hillopäivät lähellä?” Niin avot!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, voi jumalauta. Tossa kohtaa kyllä lätty lätisee!

  5. Ah miten ihana teksti. Omat menkat alkoivat uudelleen vuodenvaihteessa, vmp. Blogitekstini aiheesta oli todella epäsuosittu, aihe on vissiin kaikessa luonnollisuudessaan edelleen tabu. Siihen sanon wtf.

    Kiitos tästä, tämä oli mahtava teksti!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä eilen muutaman seuraajani kanssa juttelin juuri tuosta, että hyvä, kun tästäkin puhutaan enemmän julkisesti ja rikotaan vähitellen sitä tabua. Kuukautiskiertoa luonnollisempaa asiaa saa hakea, ja on sääli, että siitä keskusteleminen tuntuu edelleen kiusalliselta tai jotenkin likaiselta ja väärältä.
      Mut ihana kuulla, että kolahti! <3

  6. Tuttu, tuttu kirvesmurha-aika jossa samalla raivoisasta vihasta valahtaa suoraan sentimentaaliseen vollotukseen. Ja jos ei ihan hirveesti joskus heilahtele nii vituttaa vaa tasaisesti. Koko. Ajan!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oi kyllä! Toi tasanen vitutus voi joskus olla jopa kaikkein pahinta. Sellainen 24/7 murhanhimo. ARGH!

  7. Feel you! Mulla raivon ja itkun lisäksi vie unet moneksi yöksi, saa paniikkihäiriön riehumaan, olon epätoivoiseksi ja murehtimaan kaikkia tehtyjä virheitä. Käsittämätön ahdistus.
    Aikuisiän akne tuli pari vuotta sitten, mutta kyllä se naama kukkii kuin keto viikkoa ennen.

    Toki pienirintaisena nautin kun tissit kasvaa pari kuppikokoa! Kivusta en edes aloita, tissien ja toosan ja perseen.

    Ihanaa olla nainen!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ihana toi tissien, toosan ja perseen kipu! Tai siis EI ihana, mutta niin ymmärrän, mitä tarkotat!
      Musta parhaita ohjeita on aina ne, joissa kehotetaan syleilemään kaikkia menkkavaivoja, koska ”silloin tiedät hormonitoimintasi olevan kunnossa”. Oi saatana, kyllä keksin tosi monta muuta asiaa syleilyyn, kun tämän kaiken!

  8. Nyt osui ja upposi! Just eilen selailin vuokra-asuntoja (taas vaihteeksi), kun vitutti (taas vaihteeksi) niin paljon ja itkeskelin koko illan sitä, kuinka vihaan työtäni, koko maailmaa ja itseäni. Olen huono äiti lapsilleni, tyhmä ja laiska työntekijä, ruma jne… Ajattelin, että olen sekoamassa.. kunnes aamulla heräsin tuttuun tunteeseen alavatsalla ja muistin.. menkat alkaa..
    Nyt kun ajattelen asiaa, huomaan että tämä sama kaava on toistunut vaihtelevan voimakkaana ilmiönä nyt viimeiset pari vuotta. Ja ikää on 38v.. nuorimmainen täytti juuri 3v. Pitäköökö tähän nyt sitten vain tottua, että kerran kuussa tuntuu siltä, että voisin pakata laukun ja muuttaa autiolle saarelle?!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ai saakeli, kiteytitpä hyvin! On oikeesti ihan absurdia, kuinka yhden (tai useamman) vuorokauden sitä elää ikäänku irti itsestään ja tekee kaikkia ihan päättömiä juttuja, kuten googlaa yksiöitä tai kirjastoalan opiskelumahdollisuuksia (minä itse pari päivää sitten). Seuraavana päivänä miettii, että mitäköhän hittoa mä eilen sekoilin..?!
      Mä täytän parin kk:n päästä 37 ja tosiaan parisen vuotta oon nyt kärsinyt näistä pahemmista oireista. Jostain luin, että oireet ois pahimmillaan just 30-40 -ikävuosien välillä, et ehkä sit muutaman vuoden kuluttua hiukan helpottaa..?! Toivotaan! Ja tsemppiä!
      P.S. Voisin tulla mukaan sinne saarelle…

      1. Ei hitto! Mäkin olen miettiny tota kirjastoalaa 😂😁 Ehkä sen houkutus on siinä, että kirjastossa pitää aina olla hiljaa… ja kirjastoissa on jotenkin ihanan turvallinen ja rauhoittava tunnelma. Ruuhkavuosia elävälle, kolmen lapsen äidin satamiljoonaa metatyötä ja kotityötä (oman arkityönsä ohella) sisältävälle arjelle kirjasto kuulostaa taivaalliselta työpaikalta 😂
        Ps. Jos löydät sopivan saaren, let me know 👌

  9. Mä niin tajuan! Mun käytös on niin selvää et naispuoleiset työkaverit on selvittänyt mun koodin ja kyselee onko mulle tulossa menkat. Ja sit itse yleensä tajuan saman tilanteen.

    Niin ja mulla kierukka vain pahensi fyysisiä oireita aivan hulluna (ja muutamalla ystävällä myös). Elimistö yrittää poistaa esineen näin parin vuoden jälkeenkin ennen menkkoja kun alkaa kovat supistukset, niin et pitää kokouksessa purra hampaita ja puristaa nyrkkiä, ettei tuu huudettua solvauksia työkavereille.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ai saakeli, toi kierukka! Mulle ei oo synnytysten jälkeen hormonaalinen ehkäisy sopinut ja ajatuskin hormonikierukasta tuntuu tosi epämiellyttävältä. Ehkä parasta ois vaan sulkeutua kuukausittain pariksi vuorokaudeksi johonkin kammioon ja koittaa selvitä… 😀

  10. Anonyymi Anni says: Vastaa

    Todella tuttu setti, ja itselläkin nämä tappo-, itseinho- ja itsesäälifiilikset tuli kuvioihin mukaan vasta yli 35-na. Miksei tästä kerrota bilsantunneilla?? Ja vielä kun kierto on kuopuksen jälkeen (nyt jo viidettä vuotta…) lyhentynyt 22-26 päivään, niin käytännössä ei montaa ns. normaalia päivää väliin jää 😂 Raskaus olisi varmaan ratkaidu pulmaan, mutta toisaalta, haluanko olla pahoinvoiva sen noin 38 viikkoo… No en 😁 Tsemppiä siskot! Kyl ne vaihdevuodet sit pelastaa 😂😂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No hei niinpä! Tai voisko kansalaisopisto järjestää +30-vuotiaille jotain pms-kursseja, että kuulkaa, tästähän se ilo vasta nyt alkaa!
      Myös kierron lyhyys on tuttua! Raskauksien jälkeen vedin kans tollasella kolmen viikon kierrolla, ja se vasta vituttikin. Koko ajan pms, menkat tai helvetilliset ovulaatiokivut. Plus tietty aivan jäätävä vitutus. Oo siinä sitten mukava ihminen ja suorita työsi ja arkesi kunnialla. 😀

  11. TiaMaria says: Vastaa

    Uusia mielialalääkkeitä, ns. selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, on käytetty vaikeammissa PMS-oireissa. Käytettävät lääkeannokset ovat pienempiä kuin esimerkiksi depression hoidossa. Lääkettä ei tarvitse ottaa kuin kierron jälkipuolella, silloin kun oireet vaivaavat.
    Kärsin todella pahoista PMS-oireista ja nämä lääkkeet olivat ainoita, mitkä minua auttoivat!! Suosittelen kokeilemaan.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hei, mä luin näistä jostain! Kiitos, kun vinkkasit ja kerroit kokemuksista, tähän aiheeseen pitää tutustua vielä paremmin.

  12. Aivan loistava teksti, ja hyvää vertaistukea. Mulla ikää 36 (kohta 37) ja on kyllä niin syvissä vesissä menty jo jonkin aikaa… siihen tiettyyn aikaan kuusta siis. Onneksi itse jo tiedostan, mistä se johtuu, mutta siitä huolimatta joka kuukausi olen varma, että mulla on syöpä ja parempi vaan, kun kuolen pois (vellon itsesäälissä ja itken itseni uneen), ja työssä olen huono ja työkin on paskaa, ja mikään ei tunnu miltään…. paitsi masentavalta. Kyl te tiiätte! Ihana kuulla (vaikka siis tylsää tietty, että tästä joudumme kärsimään), etten ole ainoa, ja tää on normaalia. Vielä kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi, niin ei paljon mitään ole tehtävissä. Masennuslääkkeitä en ala syödä.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Samaistuin ihan kympillä! Oon saman ikäinen ja oireet kuulostaa juuri kans tutuilta. Aina kerran kuukaudessa mä olen vaihtamassa alaa, asuinpaikkaa ja varmaan perhettäkin. Toi tosiaan helpottaa omalla tavallaan, kun tietää, ettei ole yksin. Ja ylipäänsä se, että on tajunnut, mistä tää johtuu. Mutta on nää aika tympeitä oireita silti.
      Tsemppiä!

  13. Mieheni sanoi juuri, että aivan kuin sinä olisit tuon kirjoittanut. Itselläni ollut aina pahat pms-oireet, ne alkavat noin viikkoa ennen menkkoja ja loppuvat kuin seinään heti menkkojen alkaessa. Eilen viimeksi olin valmis lähtemään ja jättämään perheeni. Hormonaalinen ehkäisy vain pahentaa oloa, kaikki on kokeiltu ja todettu huonoksi. Eilisen sekoilun jälkeen hain apteekista B6-vitamiinia, saas nähdä onko siitä apua.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, kuulostaa kyllä tutulta. Siis tuo kuukausittainen halu jättää perheensä… Ehkä mäkin kokeilen ensin tota B6-vitamiinia, ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole. 🙂

  14. Terkkuja melkeen samasta montusta. Mulla kyllä se vitutus ja raivo ja yleinen raivotautisen terrierin kanavoiminen voittaa itseinhon 6-0. Töissä ihan mahtavaa, kun siellä periaatteessa pitäis olla herttainen ja valoisa vallan (mitä mä nyt en ol muutenkaan, kun jossain mielenhäiriössä). Ja kiitos vaan hormonikierukka-vinkistä. Mut kun ei käy. Jotta olen vissiin tuomittu suorittamaan jonkun onnettoman idiootin kirvesmurhan tai vähemmän verisen teilauksen puhtaalla äänenvoimakkuudella ja solvauksilla. Ain’t life grand…. 🤦‍♀️

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ehkä tää on vaan sellanen homma, johon auttaa raivohuone ja kirvesmurha… Mullekaan ei hormonaalinen sovi, joten jotain muuta pitäis keksiä. Ehkä se kellariin katoaminen on sittenkin paras vaihtoehto.

  15. Word. Tulin vaan komppaamaan, ikää on 36 v. ja pahenee vaan. Joka kerta se fiilis ja yleinen paska olo yllättää, vaikka periaatteessa tietää mistä on kysymys. Se järjetön väsymys, vitutus ja raivo. Se kun päätä puristaa kuin panta olis ympärillä ja kaiken näkee usvan läpi. Kuin ei edes fyysisesti saisi silmiään auki. Lasten kanssa ei hermot pidä yhtään, ei sitten yhtään. Miehen seura ei muuten vaan kiinnosta. Haluaisi vaan olla yksinyksinyksin. Olen jopa alkanut huomioimaan pms:n ajankohdan menoja miettiessä. Esim. siinä kohtaa tehty reissu olis ihan vitun huono idea. Samoin jätän isompien päätösten tekemisen ja sosiaalista pelisilmää vaativat jutut väliin, jos vaan mahdollista. Ja se paska vaihe saattaa kestää jopa viikon!!! Nykyään on jopa helpotus kun menkat alkaa, tietää et tästä se nousu kohti hyvää boogieta taas alkaa. Vaikka vähän kolottaiskin. Pms:stä kärsiville pitäis sallia lakisääteinen kuukausittainen vapaa. Jotta saisi saatana vetäytyä kuoreensa. Muutaman päivän päästä alkaa h-hetket olla taas käsillä. Ou-jee.
    Sylvia

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ou jes, kannatan! Ja oikeesti pitäis olla joku yhteinen asetus siitä, että pms-päissään tehdyt päätökset sais lainvoimaisesti perua seuraavan viikon ajan. Sitä voi ihminen keksiä vaikka mitä pimiää noissa olotiloissa…

  16. Tampereen Mirkku says: Vastaa

    Ai siis monsuunit vai! Aajee! Kuka muistaa legendaarisen kuukautissuojamainoksen jostain ysäriltä? ”Kirjoitan sinulle täältä paratiisisaarelta…painajaissaarelta!!” Tai jotain.
    Nyt neljänkympin lähestyessä rättipäivät eivät enää ole mitään ”Tampax ineen ja menox” -touhua kuten joskus. Nyt ollaan todella painajaissaarella. Nyt luimistellaan just tuossa kuvaamassasi elämäntuskassa päiviä, kärsitään synnytystuskiin verrattavia kipuja ja vihataan. Nukutaan huonosti koska hiki ja turvonneet bosat. Ja syödään hevosen annoksia ruokaa, kylläisyydentunteen kadotessa tulvan alla. Hormoniehkäisyyn en enää koske – paitsi jos taas joskus haluan peukalonpään kokoisia finnejä. Pahinta on, kun kierto heittelee niin, että tissikivun loppumisesta ehtii kulua pari kolme viikkoa ja sit taas kaivetaan Vuokkoset ja muut voodookamat esiin. Paitsi kuukuppiin en taivu.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      MUISTAN! Painajaissaari, ei hele! Mut muistaksää Lukonmäen legendaarisen grillikiskan ja ”moonismuijan”? Parhaat lihapiirakat ja paskin palvelu! 😀
      Ja joo, samat fiilarit oikeestaan kaikesta. Heja hejaa, on tää vaan niin ihanaa! <3

      1. Tampereen Mirkku says: Vastaa

        Moonismuija 😂😂😂😂 mut nyt ollaan täällä koillis-mansesterissa ihan asian ytimessä eli edellinen kierto oli kokonaiset 22pv ja töissä piti tänään maata sikiöasennossa säkkituolissa kunnes ibumaxit toimi!

  17. Joku jo mainitsi B6-vitamiinit. Vahva suositus! Mulla oli myös ihan järjettömiä raivokohtauksia tyyliin ”kuka saatana on laittanut nää mun sukkahousut tänne koppaan toinen pulttu nurinpäin?!!!” (Ööö.. sinä itse, ääliö..). Mutta nyt jo pari vuotta b6 käytössä ja se kyllä selkeästi rauhoittaa. Kunhan on tarpeeksi jyty pilleri, läheskään kaikissa ei ole (ainakaan mulle) vaadittavaa määrää ja pitoisuudet vaihtelee tosi paljon. Eli b6-overdose ja mieskin uskaltaa taas puhua sulle!

  18. Hei Lauram, kuinka paljon syöt B6-vitamiinia ja syötkö kuureina vai koko ajan? Aion antaa sille uuden mahdollisuuden!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ou jes, kiitos! Tää menee ehkä meitsillä nyt ihan ensimmäisenä kokeiluun, kun vinkki on tullut useammasta suunnasta. Apteekkiin, siis mars!

    2. Tanja, mulla on tuollainen, missä on 26mg b6-vitamiinia ja sit myös muita b-ryhmän vitskuja. Aloitan siinä vähän ennen ovista, eli pari vkoa ennen räjähdystä ja sit voi heti aloittaa tauon, kun valuminen alkaa.

  19. Ai jeesusmaaria KIITOS! Niin tuttua täälläkin ja ikää 37v. Mulla on ollut hormonikierukka jo vuosia ja reilu vuosi sitten ajattelin fiksuna, että ehkä sen poistaminen auttaa tähän vitutukseen. Juu ei auttanut, oli niin hirvee olla ettei kuule kirves ois riittänyt mihinkään. Ja sitten tuli myös ne ruumilliset kivut, säryt ja vuodot. Niinpä laitoin kierukan takasin ja vähän on taas helpottanut. Nyt on vaan vaikeeta, kun ei ole vuotoja ym. niin en oikeasti aina tajua että perheen jättämisen haluaminen johtuu edelleen ihan vaan hormoneista. Yksi kerta suunnittelin että muutan Norjaan… ja nää suunnitelmat on oikeasti niin toden tuntusia ettei vaan jälkeenpäin käsitä mitä hemmettiä ajattelin. Täytyykin laittaa kalenteriin ylös millon nää vitutukset tulee, jos osaisi ennakoida.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hahaha, joo! Mä suosittelen ehdottomasti laittamaan kalenteriin PMS-muistutuksen, jotta ei taas kuukauden päästä tuu ihmeteltyä, miksi haluaakin yhtäkkiä muuttaa johonkin pohjoiskalooteille erakoksi. 😀

  20. B6-vitamiini, 50 mg ja 1-2 vkoa ennen menkkojen alkua aloitus. Mulla auttanut ketutukseen, mutta superhuonoista yöunista kärsin edelleen tuon 2 vkoa ennen menkkoja. Suosittelen kokeilemaan!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Tämä menee kyllä ehdottomasti ihan ekana kokeiluun! Kiitos!

  21. Kirvesmurharaivopemssit alkoi jo teininä, mut mukavasti välillä kylään tulee itseinho, itkeskely ja kaiken kattava surkeus. Yks pemssikokemusten kohokohdista oli bussissa kotomatkalla alkanut päätön räkäitkukohtaus, jolle en keksinyt yhtään syytä. Siis elämässä oli kaikki niin hyvin, etten keksinyt yhtään itkun aihetta ja siinäpä sitä pohtien sit tyrskin menemään. Luojan kiitos tajusin, että tää on pemsseistä johtuvaa, mut ei sekään lopettanut itkukohtausta. Oli aika irrallinen olo.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Toi irrallisuus on hyvin sanottu. Ja tosi monella on tullu just saman tyylisiä kommentteja, siis että itseään ei tunnista pms-oireisena välttämättä lainkaan. Mäkin googlaan kuukauden välein mitä päättömämpiä koulutusvaihtoehtoja ja muutamaa päivää myöhemmin ihmettelen, mitäköhän helkkaria olen taas ajatellut. 😀

  22. Googlen hakusanatilastot olis varmaan ihan erilaiset ilman pms-oireiden vaikutusta 🙂
    Luulin olevani ainoa yksiöiden googlettaja.
    No, kai ne vinkit pitää lopuksi jakaa, eli menkkasovellus joka varoittaa pms:stä (esim. Clue) ja magneetti, jota pidetään pikkareissa. Ihan sama auttaako magneetti mutta sillä on psykologinen vaikutus: minä en siis ole hullu vaan se on tuo pms joka tän tekee.

  23. HUUTONAURUA! En kestä, oot ihan paras bloggaaja!
    Ja ei oo tarkotus naurulla vähätellä ongelmaa, päinvastoin se on ehdottoman tosissaan otettava asia. Mutta osasit jälleen kerran pukea tabuaiheen helposti samaistuttavaan ja humoristiseen muotoon.

Vastaa