Säälisuklaa

Kuukausittainen itsesäälipäivä. Sade, harmaus, väsymys, tylsistyminen, unohdukset, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Liian pienet piirit. Pikkukaupunkiahdistus. Mainitsinko jo väsymyksen? No se.

Töiden jälkeen raahauduin haluttomana sateeseen talsimaan. Ilman sateenvarjoa. Ilman takkia. Kastuin ja vilutti. Vituttikin. Poikkesin matkalla kauppaan ja ostin itsesäälisuklaapatukan. Ahmin sen loppumatkalla sateessa ihan muina läskeinä.

Kotona peilistä katsoi kauttaaltaan vettynyt muija ripsarit poskilla. Litimärät vaatteet oli takertuneet joka puolelta ihoon kiinni. Oli yhtä aikaa vilu ja kuuma. Oikaisin hetkeksi sohvalle ja avasin Instagramin, vain huomatakseni niiden oikeiden, pääkaupunkibloggaajien nautiskelevan illallista uuden ravintolan avajaisissa. Muistin saaneeni noihin kekkereihin kutsun itsekin, mutten tietenkään päässyt. Tietenkään. Niinkuin en ikinä. Kuka täältä lounaisvenäjältä nyt mihinkään pääsee.

Ja miten kaikilla muilla on aikaa ja varaa laittautua ja pysyä freesinä ja imeskellä täydellisen vaahdon cappuccinoja kahviloissa pitkin päivää. Mun freesiyttä on se, että muistan laittaa ripsaria ja ehjän paidan, kahvina ryypätään taskulämmintä juhlista.

Koska itsesäälimittari huusi jo näin selkeästi punaisella, viestitin miehelle vanhempainiltaan (jonne hänet olin viekkaudella ja vääryydellä huijannut) että nyt sitä suklaata. Ja näitä iltamääriä ei muuten mitata patukoissa vaan levyissä.

Vilman-voitto-ja-suklaa-025

Tänään menen nukkumaan ennen puoltayötä. Siivoamisen jätän huomiselle, koska avoimet ovet viikonloppuna. Tai tietysti lapsiperheessä olis järkevintä siivota juuri ennen tapahtumaa perjantaina, mutta koska mieheni ilmoitti lähtevänsä tuolloin työporukan kanssa purjehtimaan (mitvit? mies jolle tulee huono olo jo rannalla!), en ajatellut kiduttaa vain itseäni luuttuamisen ilolla. Miehelle tosin sanoin, että kunhan suunta löytyy, niin ei muuta kuin tuulta päin ja niin pitkälle kuin lipuu. Takaisin ei ole kiirettä.

Suklaavarantoni alkavat selkeästi huveta. Parempi lopettaa nyt, kun kiroilu on vielä aisoissa. Perkele.

-Päivi

Tuleeko teille koskaan tällasia rimanalitus-hetkiä?

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

14 Replies to “Säälisuklaa”

  1. Tänään just tuommoinen päivä. Lupaavasti alkanut päivä, auton hajoaminen, jalkkispeli isolla kirkolla, työharjoitteluun kuskattava 18 v ja erittäin kiukutteleva 7 v. Ei suklaata. PRKL!

    1. Auts! Eikä suklaata?! Mut hei, viinikin käy!

      1. Ei ole viiniäkään… ehkä huomenna sit suklaa & viini- combo…

  2. Ei minulle koskaan tule… Tai sitten huijaan 🙂

    1. Eeeei mullekaan… 😉

  3. Johanna says: Vastaa

    Voi että, tulee näitä, mutta sä osaat pukea nämä niin loistavasti sanoiksi!!
    Mä en oikein tiedä mitä noi bloggaajajutut niin kuin muuten on, että mitä tunteita ne herättää lukijoissa… yleensä skippaan ne.

    Mutta asiaan, onko teidän koti mukana viikonloppuina niissä asunnoissa, joita pääsee kiertään? Ihanaa jos on. Mä oon tulossa Uuteenkaupunkiin lauantaina! Niin odotan. Viimeks käynyt vuonna 1997… että täältä Tampereen kupeesta otetaan vauhtia sinne suuntaan 🙂

    1. Juu, auki ollaan molempina päivinä! Tervetuloa kylään, meillä on kohde nro 11, löytyy tapahtuman kotisivuilta. Ja psssst, pari postausta alempana on arvonta, josta voi voittaa liput tapahtumaan. Vielä huominen aikaa osallistua!

      1. Johanna says: Vastaa

        Loistavaa 🙂

  4. äiti kolmelle says: Vastaa

    Joo, mun tämä päivä kuuluu kyllä ehdottomasti samaan kategoriaan: Lapset kiukutteli, kaksi kolmesta ihmistaimesta kipeänä, ainakin yksi niistä repi lastenhuoneen tapettia riekaleiksi ja yksi hankasi haarukalla ruokapöytään jäätävät naarmut.. ARGH!

    1. Oi, ihanan perinteistä päänirrotus-settiä. Ugh! Miten noi kersat joskus osaakin…

  5. Samaistun..

    Minulla on usein karkkilakkoja, karkkitaukoja, karkittomuusajanjaksoja, herkkutaukoja, herkuttelukieltopäiviä, ja mitä näitä nyt kaikkea keksiikin..
    Niistä melkein jokaisesta on oikeus ¨vähän¨ lipsua ( huijata itseä) kun huono päivä tai muu yhtä hyvä selitys astuu kohdalle.

    Jospa siis itsekin nyt voin sortua muutamaan sirkusaakkoseen, ja huokaista että onneksi ollaan jo pikkuhiljaa ylitetty tämän viikon puoliväli. Ja mennään jo lähemmäs viikonloppua.. 😀

    t. napamassu mami

  6. Mä rakastan sun tyyliä!

    Suklaan sijaan vetäisin eilen pussillisen karkkia nälkään, stressiin ja väsymykseen matkallani töistä päiväkodille.

  7. Lounaisvenäjältä, REPS! :DDD
    Anteeks mut piristyin.
    Mä söin eilen sekunnissa eräänki kourallisen nallekarkkeja, joista en oikeestaan tykkää. Koska tarhanaloitusviikko.
    Mut kyl tämä tästä! Melkeinhän jo viikonloppu!
    Terkuin Lounais-Saksasta,
    Aino

  8. Suklaa tulee kyllä välillä tosi tarpeeseen. Karkkilakon aikana tulevaan ahdistukseen olen keksiny porsaanreiän.. Fanipala keksit☺ Siis nehän ei oo karkkia eikä suklaata, koska ne löytyvät keksihyllystä ?

Vastaa käyttäjälle Veera Peruuta vastaus