”Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu”

Kun syksyn toinen kouluviikko lähti tuossa kuukausi sitten käyntiin, olin jo ihan finaalissa. Viikko tuntui järjettömän pitkältä, hiostavalta, ahdistavalta ja seisahtuneelta. Arjen alkuun tuntui osuneen kaikki muksujen hammaslääkäreistä kipsinpoistoihin ja fysioterapioihin, ja olin taas tuttuun tapaan hajalla, kun muistin, mitä elämä kesän ulkopuolella olikaan. Alkuviikot on olleet myös monella tapaa erilaisia kuin aiemmin. Esikoisen on […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Koska viimeksi sanoit jollekin jotain ystävällistä?

Eihän tämä enää yllätyksenä tule. Puolivuosittain onnistun keräämään lautaselleni turhan monta projektia yhteen syssyyn ja hetkellisesti iskee epätoivo. Vaikka kyllä mun pitäisi tämä jo osata, useamman vuoden jälkeen. Priorisoida, hinnoitella oikein ja ottaa lepoaikaa silloinkin, kun tekemättömiä töitä on paljon. Mutta kai se kuitenkin vaatii vielä lisävuosia. Oppia nuo kaikki. Viime viikot ovat olleet siis […]

”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika…”

… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan. Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: ”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”. No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia […]

Onko hyvä elämä mitattavissa?

Huomasin yksi ilta tuijottavani olohuoneen ikkunasta ulos kimaltavan siniseen pakkassäähän ja miettineeni, että tekisi ihan hirmuisesti mieli ulos. Tuoksuttamaan pakkasta, kuulemaan hangen narahtelu toppakenkien alla, katsomaan kuuraisten ripsien takaa tehtaan piippujen kajoa. Kello oli jo aika paljon ja aamulla odotti aikainen herätys, joten päätin lopulta olla menemättä. Kauhea vähti toppavaatteidenkin kanssa sitten jonkun parinkymmenen minuutin […]

Mutta miten kävi treffikalenterin?

Muistatteko, kun vuosi sitten uhosin, että vuosi 2017 on sellanen meidän, vähän jo väsähtäneiden ja arjen ryydittämien pariskuntien tuitui-vuosi, jolloin panostettais oikeasti yhdessäoloon ja varattais joka kuukausi aikaa treffeille? Ja oikein sitten etukäteen suunniteltais ja joka kuukausi tehtäis erilaisia juttuja. Tiedättekö, niitä joita aina suunnitellaan, mutta jotka jää kerta toisensa jälkeen toteuttamatta. Olis keilaukset, leffat, teatterit […]

Tänään olin onnellinen…

Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]

Joulufiilis yllätti mutsin

Tosi harvoin sitä tulee oikein viimeisen päälle kehuttua itseään, mutta nytpä aion tehdä niin. Voi Päivi, miten fiksu ja itsesi tunteva olit viime vuonna, kun heti joulun jälkeen kirjoitit itsellesi tällaisen armollisen kirjeen jouluvalmisteluihin liittyen! Nimittäin taas nyt, kun joulukuun ensimmäisiä päiviä eletään, olin jo painamassa paniikkinapulaa ja heittämässä puurokauhaa kaivoon, kun en kuitenkaan ehdi. […]

…ja tulos seitsemän oikein on

Onpa ihan kertakaikkinen ilo huomata, että tasan seitsemän arkiviikon jälkeen perheemme on napannut tuttuun tapaan kokonaisvaltaisessa säätämisessä jättipotin ja onnistunut kokemaan lähes kaikki ”näihin mä valmistaudun kyl sit nyt kunnolla” -arkitilanteet. Vastoin varsin toteuttamiskelpoista superarki-suunnitelmaani, emme ole teinin kanssa kovinkaan usein pururadalla toisiamme halailleet ja ne perkeleen hyllytkin on vielä paperoimatta. Tämän kaiken sijaan olemme […]

Mutsin uhmaikä

Tasan kaksi koulupäivää siihen sitten meni. Lapset aloittivat koulunsa torstaina, ja jo perjantaina raahustettuani Robbie Williamsin keikalta väsähtäneenä kotiin, olin valmis viikkaamaan lapaseni tiskiin. Eteisen lattialla oli vastassa lenkkaria, reenikampetta, reppua ja lippistä, pöydällä pino päällystettäviä kirjoja ja jääkaapissa valo, joka sekin jotenkin erityisen himmeä. Mustikkamukavan liejuiset astiat levittivät mäskistä hajuaan tiskialtaassa ja helvetinmoinen banaanikärpäsyhdyskunta […]