Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain tavoin määrittelisi minua ihmisenä, istuu tietynlainen tekijyys mussa aika syvällä.
Nautin aktiivisista päivistä ja siitä, kun voin illalla kaatua rättiväsyneenä sänkyyn. Samaan aikaan töiden ja vapaan rytmittäminen tuottaa edelleen hankaluuksia, ja helposti tulee ajauduttua pitkiinkin työputkiin. Tänä syksynä erityisen raskasta oli kuitenkin tuo sairastelu, joka vei melkein kokonaisesta kuukaudesta parhaimman terän ja vaikuttaa jonkinlaisena väsymyksenä edelleen.
Kämppä on siis taas tänä syksynä saavuttanut kompostiudessaan aivan uuden tason, vaatteet (puhtaat ja likaiset…) on kaivettu aamuisin valtavista pinoista suoraan ylle ja muiden äitien tekemät sapuskat on tulleet entistä tutummiksi.
Mutta. Sitä onnellisempi olen tästä meidän kaistapäisestä arjesta nyt, kun syyskauden turnaukset on paketissa, stressaavimmat työviikot maalissa ja toipuminenkin jo tosi hyvässä mallissa. Vaikka arjessa kiire, riittämättömyys ja stressikin ovat lähes alituiseen läsnä, en jakaisi tätä hullunmyllyä mieluummin kenenkään muun kuin juuri näiden neljän huushollimme onkaloissa majailevan tyypin kanssa.
Tänään olen ollut onnellinen esimerkiksi:
- rauhallisesta aamukahvista
- viikonlopun Hesarista
- uudesta, isompivetoisesta pyykkikoneesta
- lumisateesta
- pienet nuppunsa avanneen hyasintin jouluisesta tuoksusta
- mieheni typeristä vitseistä
- uusista kausivaloista ja kynttilöistä
- veljeni nelikymppisistä
- osallistumisesta vähävaraisten lasten joululahjakeräykseen
- ihmisistä, joita ehdin nähdä ihan liian harvoin, mutta jotka ovat silti aina läsnä
- miehen valmistamasta tacokeitosta
- koripallon jytinästä yläkerrasta
- lasten leipomista pipareista
- joulufiiliksestä
- pääsiäiseksi varatusta reissusta
… ja niin monesta muusta asiasta. Ihan tavallisista. Siitä, että saatiin viikon pyykit viikattua ja alkuviikoksi on kaapissa ruokaa. Ja siitä, että joulu on kohta ja ajattelin heittäytyä viikoksi perheen kera lomalle.
Kun arjessa välillä meinaa väsymyksestä kiristyä liikaakin, on aika huojentavaa, että myös näitä onnellisia hetkiä tuntuu tulevan vielä aiempaa tiuhempaan tahtiin. Ehkä se meinaa sitä, että elämässä on ne kaikkein tärkeimmät asiat tosi hyvin.
-Päivi
Toi onkin hyvä, että listaa niitä asioita itselleen. Että sitä voi olla vaikka kuin monta hienoa juttua, jotka tuo sitä onnea! Ei sen tarvi olla mitään suurta, mut pointti onkin löytää arjesta ne hienoudet. Ja sun ihanat asiat kuulostaa tosi kivoilta!?
Sepä se! Liian harvoin muistaa arjen sähläyksen keskellä olla tyytyväinen ja onnellinen noista olemassa olevista pikkujutuista. Jotka on kuitenkin juuri niitä merkityksellisiä.
Omaa päivän onnellisuuslistaa miettiessä ensimmäinen ajatus oli “vaniljarahka” ja seuraavana “lumisade”. Pienestä sitä osaakin olla tyytyväinen nykyisin (ja hymy nousi huulille kun tuota kirjoitin, mitä ihmettä!) Huippua! ?
Just ihan parhaat onnellisuusasiat. Mä olen ollut myös tuosta lumisateesta niin pakahduttavan onnellinen, ettei mitään järkeä. Ihan kuin lapsena! Kuinka arvokasta ja ihanaa, oikeesti! <3