Terassirakkautta

Tiedättekö, kun on sellaisia ikuisuusprojekteja? Niitä, joita sommitellaan ruutuvihkoihin ja mainoslehtisten kulmauksiin, fiilistellään messuilla, rautakaupoissa ja telkkarin kodinmuutosohjelmien vanavedessä. Prokkiksia, jotka väistävät aina kiireellisempien tieltä, mutta jotka laajenevat vuosien myötä pikkujutuista suuremmiksi unelmiksi?

Sellainen on ollut tämä meidän terassi.

Nyt, kun homma on vihdoin, varmaan lähes kahdeksan vuoden suunnittelun jälkeen valmis, tunnen itseni vähän hölmöksi ollessani niin lapsekkaan onnellinen tuosta puuhäkkyrästä.

Alkujaan tarkoitus oli ainoastaan korvata talon ja autotallin väliin jäävällä alueella ollut pihalaatoista aikanaan tehty oleskelualue. Muutama vuosi sitten laatoitetun alueen reunalle rakennettiin aidanpätkä suojaamaan oleskelualuetta, mutta kovin suuressa käytössä tuo laattaterassi ei meillä koskaan ollut. Pöytäryhmä siitä löytyi, mutta muuten panostaminen ei oikein innostanut – paikka ei vain ollut kovin kutsuva tai viihtyisä.

Vähitellen suunnitelmat paisuivat kattamaan enemmän tai vähemmän koko pihan. Meidän tontti on oikeasti älyttömän pieni, mutta muutamia toimintoja siihen haluttiin kuitenkin mahduttaa. Paikka autolle, polkupyörille ja koristelineelle, selkeämpi kulkuväylä talolta autolle, joitain istutuksia ja kuitenkin näiden lisäksi myös hieman ihan tavallista nurmikkoa. En missään nimessä halunnut nyhtää matalaksi kaikkea, paikoin kieltämättä jo rehevääkin kasvustoa, koska vanhan talon pihaan mun mielestä kuuluu sellainen sopivasti rönsyinen meininki. Niinpä pidin myös kynsin hampain (en tosin sentään konkreettisesti) kiinni kuistin seinustalla rehottavasta juhannusruususta, kun kaivurit pihaan syksyllä kurvasivat.

Niin, ne kaivurit. Kuten jo edellisessä terassipostauksessa kerroin, koko piharemppa alkoi jo viime syksynä parin kaivurin avustuksella. Koska piha oli lähes kokonaan möykkyistä nurmikkoa, katsottiin parhaaksi pyytää asialle ammattimiehet, jotka veivät ylimääräisen maan mennessään, tasoittivat pihan ja toivat multaa ja soraa suunnitelman mukaisille alueille. Meidän hommaksi jäi syksyllä kylvää pienelle alueelle nurmikonsiemeniä, eikä juuri muuta.

Alkuperäinen idea pienestä terassikannesta kasvoi ensin vähän leveämmäksi ja aavistuksen pidemmäksi, ja lopulta loogiselta tuntui rakentaa pieni aamukahviterassi myös kuistin rappujen alle, tuolla paikalla kun ei ollut missään vaiheessa meidän asumisen aikana ollut mitään käyttöä. Kahdeksan vuotta sitten paikalla törrötti vielä joku korkea puska, jota mieheni lähti karsimaan sillä seurauksella, että paikalle jäi vuosiksi pelkkä multakökkäre. Nyt multakasa jäi sopivasti piiloon ja terassille paistaa aivan täydellisesti aamuaurinko – aivan kuten aamukahviterassille tietysti kuuluukin.

Pikkuterdelle sopivat kalusteet löytyi Jyskistä – aika perustuolit ja pieni, betonihenkinen pöytä. Jossain vaiheessa mietin kuistin rottinkinojatuolien kantamista tähän, mutta säänkestävyys oli kuitenkin kalusteiden osalta tärkeä, kun pikkuterassi on täysin kattamaton. Vaikka en mikään polyrottinkifani olekaan, niiden käytännöllisyys, ulkonäkö ja hinta kohtasivat lopulta vaihtoehdoista parhaiten. Lisäksi näissä tuoleissa on jopa yllättävän mukava istua.

Itselleni vähintään yhtä yllättävää oli siis myös se, että vannoutuneena puukalusteiden fiilistelijänä myös isomman terassin kalusteiden matskuksi valikoitui polyrottinki. Pitkään käytiin keskustelua siitä, halutaanko terassille mieluummin ruokailuryhmä ennen kaikkea syömistä silmällä pitäen, vai sohvaryhmä chillailuun. Olin jo katsonut Ikeasta valmiiksi kivan ruokailuryhmän kuudella tuolilla, kun bongattiin jostain Tokmannin tarjouslehtisestä kulmasohva, johon kuului korkea pöytä. Kun ryhmään löytyi vielä kolme samaan sarjaan kuuluvaa tuolia, ratkesi koko valintatilanne kertaheitolla: saatiin samaan syssyyn sekä sohvat chillailuun että ison porukan ruokailuryhmä. Pööfekt!

Paviljonkien ja muiden mahdollisten katosten välillä puljattiin myös viikkotolkulla ja lopulta päädyttiin Ikean simppeleimpään malliin, enkä voisi olla tyytyväisempi! Oleskeluosa on nyt ihanan suojaisa, mutta terassille jää kuitenkin tilaa myös grillailulle ja ruoanlaitolle (ja tanssimiselle, tiätty!). Vihreä peltikaappi on vahinkolöytö ystävien pihakirppikseltä, se sai ylleen vain uuden puutason, joka kaipaa vielä vähän käsittelyä. Sattumoisin sopi sävyihinkin passelisti.

Terassilla on ehditty jo muutaman viikon aikana juhlia, herkutella, tehdä töitä, laittaa ruokaa, nukkua, parantaa maailmaa ja kokea suuria tunteita. Useana aamuna mun matka työhuoneelle on katkennut jo kotipihaan ja olenkin jäänyt naputtamaan päivän duuneja terassin sohvalle. Teinikin on ihastunut ikihyvikseen, hylännyt kesäksi huoneensa ja siirtynyt sotkemaan terassin puolelle. Niinkuin kuuluukin. Käyttöä vartenhan tämä tehtiin ja siitä vuosikausia haaveiltiin.

Pientä laittoa, parantelua ja viimeistelyä pihassa ja terasseissa on edelleen, mutta pikkuhiljaa laitellaan. Seuraavaksi onkin talon ulkomaalauksen vuoro, jiihaa… Nyt keskitytään kuitenkin hetkeksi ennen kaikkea nauttimaan terassielämästä – se on kesässä ihan parasta!

-Päivi

P.S. Muutamia kuvia prokkiksen varrelta löytyy edellisestä terassi-postauksesta.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

12 Replies to “Terassirakkautta”

  1. Teil ei vissii oo hyttysii?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      On meil niitäki! Mutta ei vielä sentään riesaksi asti oo ollut.

  2. Onpas teillä ihanan näköinen terassisysteemi!
    Kateus iskee! 😉

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos! Vielä on kaikkea tössäämistä sen kanssa, mutta kyllä mä olen jo nyt ihan ikionnellinen tästä. <3

  3. Hieno terassi! Itse arvostan sitä, että pohjat on tehty kunnolla. Liian usein näkee sellaista, että lätkäistään vaan terassirakennelma maan päälle ja sitten ihmetellään, kun se skumppalasi ei pysy pöydällä pystyssä 😀

    Meidän terassia (tai terassin laajennusta) on suunniteltu nyt kaksi vuotta. Veikkaan, että rakennustyöt alkaa aikaisintaan keväällä 2021… 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No jep, oon kyllä samaa mieltä. Määhän olisin tietysti kärsimättömyyttäni nakutellut jonkun vaan lautakannen vanhan pohjan päälle, mutta onneks on oma isä, joka vaivihkaa neuvoo, mitä oikeasti kannattaa tehdä. Ja rakentaa vielä koko terassinkin. <3
      Mut hei, kohta on teilläkin prokkis edessä! Yllättävän nopeesti ne vuodet sit kuitenkin menee... 😉

  4. Parasta on saada valmiiksi!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No siis just niin! Ihan parasta!

  5. Hieno terassi,kyllä tollasta projektia on kannattanutki suunnitella ja pyöritellä? onneksi nyt saatte nauttia…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos! Nytkin töitä naputtelen tässä terassilla ihan onnessani. 😀

  6. Tulipa siitä viihtyisä ja kutsuva. Ei ihme että se vetää puoleensa jopa teininkin ☺️

  7. […] tavallaan juhlien suunnittelu aloitettiin kunnolla jo vuosi sitten, koska haluttiin saada terassiprojekti valmiiksi ennen juhlia. Rahaa paloi siis itse juhlien lisäksi myös tähän remppapuoleen, mutta […]

Vastaa