Tost vaa kolkkeetkuus

No nyt se on empiirisesti tutkittu! Tämän syväluotaavan, hyvin omakohtaisen tutkimuksen tuloksena totean, että päivälleen kolmenkymmenenkuuden vuoden ikä on sellainen, joka ei ahdista. Ainakaan just mua, ainakaan just nyt.

Kirjoitin lauantaiseen paikallislehteen kolumnin, jossa ruodin synnynnäistä taipumustani kriiseilyyn. Vaikka tuo pätkä oli toki aika vahvasti kieli poskessa kirjoitettu, pitää se sisällään myös vahvan totuuden siemenen. Kun on tapana ruotia kaikkea, paljon ja useasti, on jokainen täyttynyt vuosikin tuntunut olevan jollain tavalla ahdistava.

Näin jälkikäteen, kun tiettyihin asioihin on ottanut jo jonkun verran etäisyyttä, ymmärrän jo myös, mistä ahdistus tai kriiseily on monessakin kohtaa johtunut. Ja omalla tavallaan moni aikanaan rankkakin kriisi on ollut juuri kyseisessä tilanteessa tarpeen, jotta tietyt asiat on sitten selkiytyneet ja löytäneet uomansa.

Enkä mä kai olisi mä, jos osaisin ottaa vastaan kaiken leppoisasti, vaan olen luontaisesti turhan murehtija ja märehtijä, ja mielelläni sörkkisin mielipiteineni myös asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Niinku vaikka säätiloihin.

Tänään täytän 36 vuotta. Se on jo visusti lähempänä neljääkymppiä kuin sitä edeltävää kymmenen ylitystä.

Nyt olen kuitenkin asian suhteen aika rauhallinen. Vaikka elämässä on vielä hillittömästi koettavaa, nähtävää ja tehtävää, juuri nyt tuntuu siltä, että on ehtinyt saada jotain jo aikaiseksikin. Että jos huomenna kuolisin (toivottavasti kuitenkaan en), läheiset uskaltaisivat toivon mukaan ajatella mun eläneen hyvän, rikkaan ja jollain tavoin merkityksellisen elämän.

Voiko sitä ihminen muuta toivoakaan?

Mietin eilen, että syntymäpäiviä pitäisi oikeasti useammin juhlia, myös näin aikuisena. Järjestää juhlat menneille vuosille ja toisaalta kohottaa maljoja tuleville. Ei niitä juhlia kuitenkaan normiarjessa nyt useinkaan haitaksi asti ole.

Tänään kuitenkin mennään vaan pizzalinjalla. Mukulat kainaloon, kunhan treeneistään joutavat, vähän herkkuja ja yhteistä leffaa. Just paras alku uudelle ikävuodelle.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Pin on Pinterest
Pinterest

7 Replies to “Tost vaa kolkkeetkuus”

  1. Karjalan kunnailla says: Vastaa

    Kuulehan, sie ihana 😍 arvaas mitä, mie täytän ihan just fy fan neljä ja kolme…nyt ahistaaa 😈😈😈 sie oikeesti kerkeet palon enemmän ku mie viel täsä elämäsä, varsinnii ku oot aivaan sairaaan kaunis <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ehtiihän tässä! Ku on vaikka mitä jo tullut tehtyäkin! 😀
      Mutta niin ehdit kyllä sinäkin! Onnea jo etukäteen! <3

  2. Kuule tuo 36 v on oikein hyvä ikä pyöräyttää vielä vaikka yksi vauva 🤗
    Mä jotenkin ihastuin siihen ikään kun täytin 38 🤔 vaikka se oli mulle raskas vuosi muuten. Ei sekään ikä mun kohdalla ihan eilen ollut 🤗
    Mut hei ihanaa synttäriä sulle Päivi 💕

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Apua, vauva…?! Ei helekkari, siihen en enää kyllä ala! 😀 Ei jaksais kyllä, on niin jo tottunut tähän ”helppoon” elämään. 😀
      Ja kiitos hurjasti onnitteluista!

  3. Onnittelut vielä täältäkin jälkijunassa 🙂
    Mies oli selkäni takana juuri vkl järjestänyt ystäväni meille yllärinä mulle, juhlimaan mun 35sia. Jumppakisoista kun kotiuduin niin hyökkäsivät makkarista laulaen. Että olin onnellinen ja mageet oli pirskeet! 🙂
    -darkkihoo (instassa)

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Kiitos paljon! Ja voi että, miten ihana yllätys! <3
      Paljon onnea myös sulle!

  4. Turhan harvoin tulee aikuisena syntymäpäiviä juhlittua. Kun mtnsitä nyt minua varten…
    Mieheni on tässä suhteessa kyllä pätevämpi. Hän järjestää itselleen häpeilemättä juhlat kuin juhlat. Siinä missä monk muu ei kyllä kehtais…
    Helpompi se on vaikka marsun syntymäpäivää juhlia, kuin omaansa.

Vastaa