Inspiration overload.

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että blogeissa, lehdissä, tv:ssä ja joka puolella on aivan liikaa kaikkea ihanaa? Ihastutteko koskaan useamman “tyylisuunnan” juttuihin osaamatta päättää, mikä se juuri oma tyyli on? Tai toisaalta, tarviiko jotain tiettyä tyyliä noudattaa edes kovin tarkasti?
Mulla nousee aina silloin tällöin pintaan eräänlainen sisustuksellinen identiteettikriisi. Ihastelen lehdistä ja blogeista upeita koteja, tyylisuunnista riippumatta. Koitan miettiä, mikä se meidän tyylisuunta mahtaa olla. Maalaisromanttinen, talonpoikais, retro, mummola vai shabby chic. En oikein osaa päättää. Haluaisin sisustaa talon sen alkuperää ja ikää kunnioittaen. Yritän muistaa, että vaikka meillä onkin yli 100-vuotias talo, tämä on nimenomaan kaupunkitalo. Maalaistalossa tyyli voisi ehkä olla rosoisempi. 
Ihailen myös monesti juuri bloggaajien kodeissa ihanaa, hersyvää runsautta. Sitä mä en ole koskaan osannut, vaikka se minusta oikein tehtynä onkin kaunista ja kodikasta. Mutta pohjimmiltani olen kuitenkin jonkun sortin minimalisti. Piilotan mielelläni ylimääräiset tavarat kaappeihin, eikä jokaisella seinällä ole pakko roikkua taulua tai hyllyä. Toisaalta taas tämä “minimalismi-taipumus” saa kodin helposti tuntumaan keskeneräiseltä (mitä se toki onkin…). Ja sekin toisinaan mietityttää.
Mutta loppujen lopuksi, kelle sitä sisustusta ja kotia tehdään? Niin, sille omalle perheelle. Pääasia on kuitenkin, että koti on asujiensa näköinen, oli se tyyli mikä tahansa. Ja oikeestaan on aika tylsääkin, jos koti on orjallisesti vain jotain tiettyä tyyliä. Valmiiksi pureskeltu. 
Jos joku tyyli pitäis tälle meidän touhulle keksiä, olkoon se vaikka “crappy chic”. Sopivassa suhteessa vanhaa paskaa sekä uutta ja siistiä. 😀
-Päivi-

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

0 Replies to “Inspiration overload.”

  1. Ihana crappy chic ;-)-Tuija–

    1. Heheh, se ehkä kuvaa tätä kaikkein parhaiten. ;)-Päivi-

  2. Crappy chic, kiitos päivän parhaasta ! :DOlen samaa mieltä, mun mielestä on tylsää, jos kaikki on orjallisesti samaa tyyliä, oli kyse sitten kodista tai pukeutumisesta. Mielikuvitus ja persoonalliset ratkaisut ovat aina niitä parhaita , toki rajansa siinäkin, että aina hakemalla haetaan jotain sellaista, mitä muilla ei ole.Kivaa sunnuntai-iltaa sinne !

    1. Hih, tällästä crappy chiciähän tämä. 😀 Oon samaa mieltä, että sellainen oman näköinen ja tuntuinen sekametelisoppa on just se paras. Mutta liian överiksikään ei ehkä oo hyvä mennä, missään suhteessa. :)Kivaa sunnuntai-iltaa sinnekin suuntaan! :)-Päivi-

  3. Meillä myös iloisesti erilaiset tyylit lyövät kättä yhteen! Jokainen tehköön sisutuksestaan omanlaisensa 🙂

    1. Juuri näin! Iloisesta sekametelisopasta syntyy koti isolla koolla. :)-Päivi-

  4. Siis kyllä, k y l l ä, KYLLÄ!! Joka kysymykseen: kyllä. Sinäpä sen hienosti osasit muuttaa sanoiksi mitä ajattelen. Identiteettikriisiä pukkaa aika ajoin täälläkin. Lisäksi mies on välillä ihmeissään, kun haaveilen, että seuraava koti olisi enempi 50-luvun kivitalo, simppeliä ja vähän modernia – ja sitä “crappy chiciä” sopivasti sinne sekaan. ;D Ja nää haaveilut alkoi jo silloin kun oltiin just saatu kamat sisään nykyiseen kotiin. 😉 Mut kyllähän sitä voi tykätä monenlaisesta tyylistä. 🙂

    1. Hahaha, no just niiiiin tuttua! 😀 Mä en tosin aio enää tästä pirtistä muuttaa ku jalat edellä, mutta ehkä mun on hommattava sellanen kaupunkiasunto, missä vois sit toteuttaa kaikkia tyylejä, mitkä ei tänne sovi. ;)Munkin mielestä monenlaisesta voi tykätä, mä huomaan että mulla vaihtelee sekin, mikä tyyli kulloinkin on “pinnalla”. :)Kivaa sunnuntai-iltaa sinne! Täällä jänskättää jo, koska sä alat Pommittaa! :D-Päivi-

  5. Meillä myös löytyy vaikka minkälaista tyyliä, jos tyylistä nyt voi edes puhua 🙂 Vanhaa ja uutta, halppista ja vähän kalliimpaa. Tavaroita vaan tulee ostettua, jos se näyttää kauniilta ja omasta mielestä sopii meille.Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Osa huonekaluista pitäisi laittaa vaihtoon, koska eivät enää ole sitä tän hetkistä lempityyliä, vaan opiskelija-aikoina ostettuja tunkkaisia härveleitä 🙂 Kauheesti ihailen myös monenlaisia tyylejä, niitä ihastelen blogeista ja sisustuslehdistä ja harmittelen kun ei ole aikaa ja rahaa kaikkea haluamaansa toteuttaa. Ihana ja täysin osuva tuo keksimäsi termi. 😉

    1. Moikka! Mulla on ollut sama maku koko elämän, jotkut tavaroista on ollu 1. omassa kodissa vuonna papu. Joskus miettii et pitäiskö tätä tyyliä jo vähän freesata, mutta siihen ajatukseen se jää.. Mua silti riepoo liika tavara, vaikka meillä kaiketi aina näyttää siltä että se kuluu asiaan. JOS joskus saan mökin niin siitä tuleekin siten tosi pelkistetty ja valkoinen.. Ihailen kauheen erilaisia koteja, rönsyviä, värikäitä, tyylikkäitä…mutta kaikki ne on aina kodikkaita. Ja mun mielestä teijän koti on ihan ihana <3

    2. Marika: Kaipa se vaan on ominta tyyliä just se kaikkien mahdollisten tyylien sekamelska. Hyvällä maulla toteutettuna tietysti. ;)Elina: Mä myös haaveilen kaupunkiasunnosta, mielellään sais olla vaikka Tukholmassa. 😉 Siitä vois tehdä myös hyvin simppelin ja tyylikkään, erilaisen kuin tämä kotikoti. 😀 Haaveitahan pitää olla… ;)-Päivi-

  6. Kuulostipa niin tutulta ajatukselta, oon miettinyt samoja asioita monestikkin! Tykkään monenlaisesta tyylistä, vaikka mieluiten kuitenkin itelle laittaa vanhaan taloon sopivaa, että modernimmat jutut jää ihan suosiolla pois. Kuitenkin sitä vanhaakin tyyliä on niin monenlaista, että vaikea olis jos pitäis päättää just joku tietty tyylisuuntaus ja sisustaa sen mukaan. Oon kans päätynyt siihen, että laitan sitä mikä omaa silmää miellyttää, oli se sitte oikeaa tyylisuuntaa tai ei 😉 Sillonhan siitä tulee just oman kodin näköinen, sellanen että siellä ite viihtyy!

    1. Kyllä se vaan niin taitaa olla, että juuri paras ja omannäköisin tyyli syntyy omien mieltymysten pohjalta, vaikka sadan eri tyylin mukaan. 😀 Pääasia kuitenkin, että on oman näköinen. :)-Päivi-

  7. I FEEL YOU!Ja kaiken kukkuraksi huomaan usein olevani kateellinen toisten kodeista ja SE ON KAMALAA. Ja nimen omaan täällä blogimaailmassa, ei milloinkaan live-elämässä… Toisaalta on kiva kurkata sellaisiin koteihin ja tyyliin, joihin ei muuten livenä törmäisi… Mutta kyllä mä välillä huomaan ajattelevani, että “miten v*tussa ton askartelunurkka voi aina olla noin siisti” jne jne.Huh, kaikki me teemme omasta kodista sen näköisemme, minullakin sekaisin kaikkea ja se on Nipsun tshikki se!

    1. Se on KAMALAA! Mä myönnän myös tuntevani kateutta välillä… ja jopa ärsyynnyn liian täydellisistä kodeista ja sitä myötä myös niiden asukeista… Tulee niin helposti vajavainen ja huono olo, kun itellä tuntuu olevan kaikki rempallaan. Mutta ehkä se meidän tyyli onkin just se “kaikki rempallaan”. Chiciä tai ei. :D-Päivi-

  8. Crappy chic… 😀 repesin!!! Mikä mahtava termi ja kuvaa ainakin aivan totaalisen täydellisesti myös meidänkin kotia. Mä tunnistan itsessäni myös tuon tyylisuunnan hakemisen…kun tykkää hirmu monesta niin on vaikea pitäytyä missään tietyssä vaikka se varmasti sitä tyylikkyyttä toisikin sisustukseen. Oon kans aina kadehtinut koteja jossa pystytään käyttämään max. kolmea väriä koko asunnossa…niin selkeää ja kaunista! Mutku ei. Ei vaan pysty. Mulla on myös se ongelma että ihastun suinpäin yksittäisiin tavaroihin ja niinpä kotimme ei edustakaan yhtään mitään tyylisuuntaa. Ja ehkä se sit tuo tiettynlaista omanlaista leimaa ja persoonallisuutta mitä taas ei muilla ole?

    1. Siis mua ärsyttää itessäni kans toi, että ei oo sitä ihan selkeetä linjaa. Ja se, mikä sen myötä jää varmaan just puuttumaan, on se tyylikkyys. Mut ehkä pitäis sit vaan hyväksyä se oma tyyli (tai tyylittömyys) ja olla ihan reilusti crappy chic. :D-Päivi-

  9. Siis ei oo totta. Ihan samaa oon tässä viime päivät pohtinu! Ja mulla se menee vielä aika usein vuodenaikojen mukaan. Keväällä alkaa merihenkisyys ja long island -kausi, kesällä vaaleanpunainen ja toisaalta mummola (ei osaa päättää), syksyllä englantilainen maalaiskartano… Ja toisaalta mustavalkoinen ois kiva ja ja ja. Mut hei, ollaaks heilurityylisiä sitte;D?

    1. Heilurityyli kuulostaa hyvältä! 😀 Ja toi sun ongelma niin tutulta! Kesä on mullekin sitä mummolatyylin, pitsin ja 50-luvun aikaa ja syksyä kohden tummempi, juurikin tollanen maalaiskartanotyyli iskee. Eikä nyt enää oikein voi vaan päättää vaan yhtä, ku menis ihan hulluna rahaa päivittää kaikki tiettyyn tyyliin. Ja sit se maku taas muuttuis… :D-Päivi-

Vastaa