Rakkaat nakkimuijani, on taas puolivuosittaisen hiusosion aika. Hetken aina menee hyvin, toiseen hetkeen ei ehdi/jaksa ajatella koko hiuskypärää, mutta sit tulee se ratkaiseva hetki, kun tyvikasvu hipoo viittä senttiä ja ne harmaatkin alkaa sojotella sieltä ihan yllätyksenä ja pyytämättä. Nyt on se hetki. Kaiken päälle nyt on vielä vähän kiirekin. Se kampaaja kun onkin jo […]
Arkikuva 27/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. No ni. Tämän siitä saa. Heti, kun osoitin edes seitsemän prosentin nousua varsin lysähtäneeseen vireystasooni, flunssanpirulainen meni ja kaatoi petiin. En muista, koska olisin viimeksi käynyt lenkillä, vaikka joku aika vuosi sitten lenkkeilin aika säännöllisestikin. Laiskistumisen myötä onkin jälleen ollut havaittavissa peräosaston […]
Kehu puoliso päivässä
Miksiköhän se on niin vaikeaa? Kauniiden asioiden sanominen, hyvän mielen tuottaminen, koskettaminen. Kun rakastuessaan sitä tuijotti mielitiettyään lasittunein silmin tuntikausia, leperteli kauniita sanoja, eikä malttanut pitää näppejään erossa toisen iholta, 15 vuotta myöhemmin kehutaan toista lohduttamalla, että olet sä joskus pahempaakin ruokaa tehnyt. Intohimo väljähtyy ja suhde arkipäiväistyy väkisinkin, ja niin sen oikeastaan kuuluukin. Ei […]
Tartu tattiin!
Vaikka otsikosta voisi ehkä luulla, että postaus koskee koskettelukehotuksia pitkässä avioliitossa, ja sellainenkin juttu varsin aiheellinen olisi, on tässä kyseessä kuitenkin ihan se metsässä kasvava tatti. Herkkutatti. (herkullistahan se on, tatti…) Ja koska tästä on lähtökohtaisesti näköjään jo tulossa kaikkien aikojen paskin ruokapostaus, sama kai heittää sekaan myös muutama mauton pikkutuhma tattivitsi. Mutta mennään nyt nopeasti […]
Inhimillisesti pieleen
Viime vuonna ne oli kangaskengät. Tänään, melkein tasan vuotta myöhemmin, se oli koulukuvaus. Vaatteita mietittiin monta päivää. Laitanko tän paidan vai ton harmaan? Housut vai hame? Hiukset kiinni vai auki? Pinni, panta, kaulakoru, rannerengas? Kuvaus jännittikin. Siitä puhuttiin jo reilusti viikkoa ennen kuvauspäivää. Viime vuonna mulla oli huono ilme, ni nyt hymyilen enemmän. Vatsassa väänsi […]
Maailman helpoin ihonhoitoniksi!
Yhteistyössä Indiedays, Blogirinki ja Nivea Muutama viikko sitten se tapahtui. Nyhdin tyvikasvaneesta hiuskuontalostani pitkän, paksun, kiharan hiuksen. Se oli harmaa, lähes valkoinen. Siinä vaan sojotti keskellä päälakea. Samoihin aikoihin peiliin katsoessani kiinnitin huomiota silmäkulmiini ja siinä nekin ilkkuivat. Naururypyt, harakanvarpaat, ilmejuonteet. Vaikka henkinen minäni hoilaakin vielä kaverin risan Datsunin takana Summer is crazya, ulkoinen olemus […]
Arkikuva 26/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Vuoden arkikuva-haaste on edennyt jo puoliväliin, joten mikäs sen parempi ja meidän arkeen sopivampi kuva, kuin otos hallilta. Syksyn palloilukausi on aluillaan ja varsin hyvin on tiedossa jo nyt, että aikaa tulee kulumaan tulevalla kaudella näissä maisemissa vielä jopa aiempaakin enemmän. Pätkän […]
Ajatuksissa
Rakas koti. Puheripuloivat pellavapäät, pursuavat roskikset ja loppunut vessapaperi. Oma suihku putoilevine suihkukapuloineen, täyttämistä odottavat valokuvauslaput ja vanhempainvarttiaikojen varaukset. Työtkin vain aavistuksen kasautuneet. Oli tosi onnellinen hetki tulla kotiin. Nii-in. Olinhan jopa kokonaista kolme päivää poissa. Mutta viihdyn myös kotona, omieni parissa tosi hyvin. Varttia ennen kotiintuloa alkoi bussissa hymyilyttää, kun ajattelin että saan kohta […]
Päästä mutsi yksin Tukholmaan…
… ja mene itse perässä. Tai no ei tartte. Kyllä mä pärjään ihan kohtuullisesti. Hämmästyttävän paljon ajatuksia ehtii vaeltaa pääkopassa niiden parin tunnin aikana, jotka tänään Tukholmassa yksin hortoilin. Suurimman osan päivästä nautin kaupungista vanhan työkaverini kanssa, unohduin lounaalle muutamaksi tunniksi ja juoksin nykimään Junibackenin ovea 10 minuuttia ennen sulkemista. Sen jälkeen nauroin katketakseni sitä, […]
Kun äiti itselleen harrastuksen loihti
Mä pelasin joskus teini-iässä muutaman vuoden koripalloa. Pienessä kotikaupungissani koriksella oli muutoinkin vahva asema erityisesti tuolloin 90-luvun menestyksen vuosina ja kun itse löin Air Jordanini naulaan, jatkoin lajin parissa kannustamalla edustusjoukkuetta pikkuhamosessa cheerleaderina. Koris kuitenkin jäi teatterin jalkoihin, kun pääsin Tampereelle opiskelemaan ja keskityin taiteiluun. En tiedä kuinka sattumaa oli, että tuo meidän pätkä innostui […]