Kuukausittainen itsesäälipäivä. Sade, harmaus, väsymys, tylsistyminen, unohdukset, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Liian pienet piirit. Pikkukaupunkiahdistus. Mainitsinko jo väsymyksen? No se. Töiden jälkeen raahauduin haluttomana sateeseen talsimaan. Ilman sateenvarjoa. Ilman takkia. Kastuin ja vilutti. Vituttikin. Poikkesin matkalla kauppaan ja ostin itsesäälisuklaapatukan. Ahmin sen loppumatkalla sateessa ihan muina läskeinä. Kotona peilistä katsoi kauttaaltaan vettynyt muija ripsarit […]
Vuoden vanha nakki
Holy mutscamoly, nythän mä sen hokasin! Tämä rakas hömpänpömppäni, iltojeni ilo ja aamujeni riemastus, mun ikioma nakit ja MUTSI-blogi täyttää tänään yhden kokonaisen vuoden! Syyskuun ensimmäinen päivä viime vuonna, olen kirjoittanut ensimmäiset sanani nakkimutsina, jättänyt jäähyväiset Uskolalle ja Kaksplussalle ja ottanut uuden, itseni näköisen tavan tehdä tätä hommaa. Muistan, kuinka pelottavaa se kaikki oli. Olla […]
Ihan tosi persoonallinen kalenteri
Mua vähän naurattaa. Bongasin Instagramista joku aika sitten vinkin persoonallisesta kalenterista. Koska olen nyt muutaman vuoden sätkinyt kokonaan ilman perinteistä, paperista päivyriä ja viikot on todella tuntuneet juuri niin sekavilta, kuin voi kuvitella, päätin tilata vihdoinkin kunnon almanakan. Ja tietty halusin just sellasen oman näköisen kalenterin. Niinpä klikkailin tuonne Personal Plannerin sivuille ja aloin suunnitella. […]
Vuosi sitten
Jos tuossa pari postausta sitten sanoinkin, ettei tämä ehkä ole ollut mikään elämäni kesä, niin viime kesä osui kyllä aika lähelle sitä. Oli Riikan reissu (josta varsinkin tulomatkan yhteinen ripuli teki ikimuistoisen), ihana Ahvenanmaan juhannus ja koko kesän kruununa voitettu MM-kisamatka Bilbaoon. Että ei sitä kesää kyllä ihan helpolla ylitetä. Tiedän myös toitottaneeni tuhanteen kertaan […]
Meille kylään? +arvonta
Kuten varmaan aika monelle on käynyt selväksi, me asustellaan vanhassa talossa. Siis oikeasti vanhassa. Sellaisessa, jonka sisällä tuulee niin, että verhot heiluu, vaikka ikkunat on kiinni. Sellaisessa, jonka lattiat narisee. Sellaisessa, jossa talvipakkasella pissa jäätyy matkalla pönttöön. Tämähän on tosiasiassa lähinnä umpihullujen asumismuoto. Koko ajan “piäntä laittoo”, niinku vaarin vanhassa Toyotassa. Kremppaa ja kylmää ja […]
Kiitos, kesä 2015!
Mun puolesta saa sataa. Nautin suunnattomasti viilenevistä illoista ja syksyn tuoksuisista aamuista. Elämän asettumisesta normaaleihin uomiinsa. Vaikka olin keväällä vähän murheellinen reissuttomasta kesästä ja suuri osa suvesta kului sadetta pidellen, oli tämäkin taas kuitenkin hyvä kesä. Ei nyt mikään “elämäni kesä”, mutta kuitenkin hyvä, valoisa ja antoisakin. Viime kuukausien kuvia kaivellessa, hymy nousi korviin monta […]
#pinaattilättygate
Kouluruokahan puhuttaa aina. Milloin joku kekkeruusi on mennyt rikollisesti (tai vaan nälkäisenä) ottamaan viidennen kalapuikon neljän sallitun sijaan, milloin nakkikeitossa ei ole nakkeja, milloin sapuska loppuu kesken. Kinder-peruna on jo joka ikäluokan legenda, vanhemmille väristyksiä aiheuttavat tilliliha tai kanaviillokki, nykyteinixit vetää naamavärkkiä rullalle jauhemaksapihveistä ja kasviskeitoista. On kuitenkin yksi kouluruokakeissi ylitse muiden. Pinaattilätyt ja nakit. […]
Itserakkausjuttuu
Mä olen monesti miettinyt, koska ihmiseltä katoaa se syntymälahjana saatu terve itsekkyys ja rakkaus itseään kohtaan. Luottamus ja tieto siitä, että on hyvä ja riittävä sellaisena kuin on. Suloistahan se on, kun pieni muksu heläyttää juuri kuulemansa Antti Tuiskun 16 askelta nuotin vierestä ja toteaa lopuksi tyynesti olevansa erinomainen laulaja. Tai kertoo menevänsä tapaamaan vanhoja […]
Tukkajuttu
Hiuskriiseilyni jälkimainingeissa sain lopulta varattua ajan kampaajalle ja rohkaistuin kuin rohkaistuinkin pätkäisemään löysän takapiiskani rikottuun polkkaan. Pari viikkoa olen saanut uuteen tukkaan nyt totutella ja kyllä mä vaan tästä lyhyemmästä tykkään. Toki pidemmässäkin on puolensa, mutta jotenkin tää on enemmän mun. Ja oon myös tottuneempi laittamaan lyhyttä. Lupasin teille jossain vaiheessa parempia kuvia, joten tässä […]
Eihän tämä kyllä tuntuisi miltään…
… ilman arkea. Perjantai-iltapäivä on ehkä koko viikon paras hetki. Kun koko viikon on painanut duunia, herännyt aikaisin, ollut aktiivinen ja kestänyt väsymyskiukkuja kotona, tuntuu niin ihanan ansaitulta ja helpottavalta heittäytyä hetkeksi vapaalle. Sunnuntai-ilta on jälleen kelpo hetki jatkaa kirjojen päällystämistä (olettaen, että joku on muistanut ostaa lisää kontaktimuovia…), miettiä tulevalla viikolla alkavia harrastuksia ja […]