Tänään iltapäivällä heitin kassin olalle, huikkasin moikat, käänsin pihalla kasvot aurinkoon ja hymyilin. Ensimmäistä kertaa viikkoihin kuumuus ei ahdistanut, lämpö helli nenänpäätä ja tuntui hyvältä. Olo oli helpottunut, eikä syyttä. Seuraavaan viikkoon ei tarvitse asettaa herätystä klo 5.40, eikä kiirehtiä iltaisin nukkumaan. Saan keskittyä lapsiin, kotiin ja itseeni. Lukea ja leipoa. Keitellä päiväkahveja. Saatella lapset […]
The real Uskola!
No niin, uskolliset seuraajani. On koittanut päivä, jolloin Uskola jakaa ihka ensimmäisen videobloggauksensa! Sain työmatkalla kävellessäni idean näyttää teille, miltä meillä oikeasti näyttää. Siis arkena, kun kukaan ei ehdi/jaksa tehdä oikein mitään ylimääräistä. (ylimääräiseksi lasketaan esim. siivoaminen) Ja koska olen sanoista tekoihin -tyyppinen muikkeli, kuvata pläjäytin videon samoin tein! Tervetuloa siis katsomaan aimo annos arkipäivän […]
Kiiltävillä sivuilla.
Muistatteko vuosi sitten, kun meillä käytiin kuvaamassa? Hössötin ja panikoin ihan pöllönä, siivosin raivolla ja juoksin torilta kyssäkaaleja sisustukseen. No, kaalit eivät julkaistuihin kuviin eksyneet, mutta paljon muuta kyllä. Tänään on nimittäin vihdoin se päivä, kun tuo vuoden takainen juttu ilmestyy. Uusin Unelmien Talo&Koti -lehti pitää siis sisällään myös Uskolan! Nyt täällä ryjän keskellä istuessa […]
Minifarmi; lande kaupungissa
Tämä Uusikaupunki on vähän sellainen pähkähullujen ideoiden mekka. On kävelty köysiä pitkin Paskalahden yli, järjestetty selviytymisleiri keskellä talvista toria ja nyt tuotiin lande kaupunkiin Minifarmin muodossa. Mutta usein niistä hulluimmista ideoista hioutuu nimenomaan kirkkaimmat timantit. Niinkuin nyt vaikka tämä Minifarmi. Yksinkertaisessa hullumaisuudessaan nerokas idea. Tällainen koko perheen tervehenkinen maalaiskarnevaali on mitä tervetullein idea pienet nakkisormensa […]
Autokoulun apuluokka.
Kaikki mun tuttavani sen tietävät. Mä en aja. Autoa siis. En ikinä, en metriäkään. Kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi ajokorttia, sellainen kyllä lompakossa lötköttää toimittaen lähinnä harvinaisia “näytätkö vielä henkkarit” -henkisiä hetkiä sidukkaostoksilla. Eli hyvin vähäisellä käytöllä on viimeiset vuodet ollut. Mutta eihän sitä autoa kortilla ajeta. Ja koska mä olen valehtelematta kortin […]
Kesäelämää.
Meillä eletään kuin pellossa. Melukylässä. Lomalla. Tehdään vaan muutamia pakollisia hommia (niinku käydään esim. töissä…), syödään miten sattuu, retkeillään olkkarissa ja nukahdetaan joka ilta inan liian myöhään. Ei noudateta mitään aikatauluja, paitsi päivittäistä uimista. Lojutaan rannalla, kylvetään aurinkorasvassa ja haukataan muistaessamme jotain muutakin ruokaa, kuin leipää ja suolakeksejä. Kontrollifriikin ja rutiinireetan painajainen. Kämppä kuin hävityksen […]
Hytinä.
Mulla on pitkästä aikaa sellanen hytinä. Tiedättekö, sellainen hyvällä tavalla jännä ja kupliva fiilis jostain uudesta ja ehkä odottamattomasta. Tunne siitä, että jossain kohtaa lähitulevaisuudessa palaset loksahtavat paikoilleen, omaan uomaansa, siten kuin niiden kuuluukin. Hytinälle ei varsinaisesti ole mitään syytä. Joskus hytinä jää vain vaatimattomaksi alkuhyrinäksi laimentuen pikaisesti. Toisinaan hytinän ote pysyy pitkään, kunnes sen […]
Säilötään syksyn varalle
“Äiti.” “No?” “Ei mitään. Tarkistin vaan, että sä oot siinä.” Lapset ovat taas kotona. Mun ihanat, pienet hippiäiset. Huumorintajuiset pellavapäät. Kesän ruskettamat pisamanaamat. Ihanat, höppänät veijarit. Meillä oli ihana viikko. Nautittiin kaikilla aisteilla, tehtiin normaaliin lapsiperhearkeen sopimattomia spontaaneja päätöksiä, hihiteltiin työpäivän jälkeen autossa teinien lailla että “mitä tehtäis”. Käytiin kaupassa ekan kerran perjantaina, kun kahvimaito […]
Hedelmäinen illanistujais-salaatti
Myönnän. En ole edes käväissyt blogissa lähes viiteen päivään. Olen lomaillut. Tai ihan vaan elänyt. Lapset pääsivät lopulta tiistaina mummulaan, joten me ollaan miehen kanssa vietetty todellista laatuaikaa kaksin. Harvinaista ja todella kallisarvoista. Aika mukava huomata, että ei sitä turhaan yhdessä olla. Viihdytään toistemme seurassa edelleen mahdottoman hyvin, vaikka joskus arjen keskellä meinaakin unohtua, mitä […]
Kuistilla
Kuisti taisi olla se ensimmäinen kohta, johon Uskolassa aikanaan ihastuin. Luonnollisesti, olihan se ensimmäinen tila, johon tässä talossa olen jalkani asettanut. Tuolloin kuisti oli vielä kauttaaltaan männyn värinen, mutta potentiaali oli havaittavissa jo tuolloin. Söin mielikuvissani kuistilla aamiaisia, join päiväkahveja, kestitin vieraita ja otin päivätorkkuja. Pienen ehostuksen jälkeen kuisti onkin päässyt juuri noihin tehtäviin. Kalustus […]