Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Paitsi ettei lopu. Mutta siirtyy uuteen osoitteeseen! Ilman sen suurempaa dramatiikkaa, selittelyä, vääntöä tai kääntöä ilmoitan, että nakkimutsin koti löytyy perjantaista alkaen Bellablogeista. Innostuneena ja hieman jännittyneenä otan vastaan uuden pestin. Olen hirmuisen otettu, että laatutietoisten naisten joukkoon haluttiin tällainen maalaisjämä. Ja aivan erityisesti siksi, että mut haluttiin mukaan juuri tällaisena […]
blogi
PING it on, bitch!
Mä olen vieläkin melkein sanaton viikonlopun jäljiltä. Enkä pelkästään siksi, että ääni otti eilen lenssun ja koriskannustuksen jälkimainingeissa hatkat. Vaan se PING. Moni varmaan vieläkin ihmettelee, että mistä helkkarista tässä hommassa oikein oli kyse. Ja sitä jännitettiin me osallistujatkin varmasti kollektiivisesti ennen perjantaita. PING Helsinki kokosi ensimmäistä kertaa sisällöntuottajat blogeista, Instagramista ja Youtubesta sekä yritykset […]
#pinghelsinki
Passi… Check. Korkkarit… Check. Huulipuna… Check! Meitsi lähtee kohta kohti Helsinkiä ja huomenna koittavaa PING Helsinki -tapahtumaa. Hiukan jännittää, paljon innostuttaa! Koneen äärellä tuskin juurikaan ehdin majailla seuraavan parin vuorokauden aikana, mutta meininkiä (ja MUTSIn ensimmäistä Tallinnan matkaa..) voi seurata Instagramissa häsällä #pinghelsinki ja Facebookissa. Pitäkää peukkuja, että a.) ehdin bussiin, b.) hyppään oikeaan bussiin […]
Parasta just nyt!
Voi rakas blogini, kuinka olen sinua laiminlyönyt! Ja saattaa olla, että joudun jatkamaan välinpitämättömällä linjallani vielä loppuviikonkin. Olen niin pahoillani. Mutta lupaan kuitenkin olla sinulle hyvä taas ensi viikolla. Sit mä usein tahtomattani laiminlyön teitä blogikavereitakin. Oon saanut viime kuukausina useammankin haasteen ja vaikka niihin olen ollut tarttumassa, olen lopulta unohtanut. Anteeksi siis myös teille. […]
And the Kånken goes to… ja ALE-koodi!
What the damn hell?! Hiukkapikkasen oli osallistujia keltaisen Kånken-repun arvonnassa! Ja jukoliste, pistitte mut vielä oikein ylitöihin. Kestää nimittäin jonkun aikaa kahlata läpi kaikki osallistujat, varsinkin kun muutamasta sähköpostista oli osallistuttu oikein urakalla. Soo soo, sanoo mutsi. Yksi arpa per pyllerö, jotta kaikille on tasapuolista. Noh, nyt on kuitenkin homma saatu tehtyä ja arvonta suoritettu. […]
Kahden ja puolen tonnin kunniaksi: nakit ja PIPO -arvonta!
Määhän lupasin! Että jotain uniikkia (ei kuitenkaan sitä kovin pienikokoista räppäriä) arvotaan, ku ootte niin kivoja. Ensinnäkin, tykkääjiä on nakit ja MUTSI -Facebook-sivulla jo yli 2500! Toiseks, tosi moni teistä haluaa tulla mun kaa lukijatapaamiseen! Ja kolmanneks, ootte vaan ihan maailman paras lukijakunta! Ja koska meidän kylällä nyt sattuu toimimaan myös maailman joustavin ja kivoin […]
Kuuuuka siellä?
Toivottavasti ei ainakaan yrjö… Tää bloggaaminen on jännää. Sillaikin, että vaikka sitä tajuaa ihmisten näitä mun juttujani lukevan, tulee se joka kerta jonkinlaisena yllätyksenä, kun joku liveihminen kiittää blogista tai kertoo lukevansa joka päivä. Meen aina ihan dorkaksi, punastun ja änkyttelen. Et ku se nyt on vaan sellasta hölynpölyä… Oikeesti on ihan mahtavaa, kun tuutte […]
Heipat!
On tullut jäähyväisten aika. Paljon se antoi, vielä enemmän otti. Vuosi 2014 ei ollut (taaskaan) kovin helppo. Olen vissiin joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan toivonut tulevalta vuodelta tasaisuutta. No ei oo näkyny. Ja tokihan mä itse aina ajaudun tilanteisiin, jotka tuovat arkeen aikamoista actionia. Enkä varmaan osaisi edes vaan olla ja ihmetellä. Ikäviä yllätyksiä […]
Turvallisempi arki – lomallakin.
“Olipa kerran joulu 80 -luvun alkupuolella. Pieni, pyöreä ja vähätukkainen tyttölapsi istuu syöttötuolissa keittiön pöydän ääressä. Pöydällä palaa kynttilä. Vanhemmat poistuvat keittiöstä, vain hetkeksi olohuoneen puolelle. Tuon pienen hetken aikana pieni, pyöreä, vähätukkainen tyttö nappaa kiinni ikkunan sivuverhosta huiskaisten sen alareunan suoraan pöydällä palavan kynttilän liekkiin. Vanhempien saapuessa keittiöön, verho on ilmiliekeissä pienen, pyöreän, vähätukkaisen […]
Metelisopasta nakkimutsiksi, blogimatkani tähän asti.
Mä saan aina tasaisin väliajoin kuulla kummastuneita kysymyksiä siitä, miksi ihmeessä bloggaan. Tai vain suoranaisia toteamuksia “sä olet sitten valinnut tollasen julkisen tavan ruotia elämääs”. Ja niinhän mä olen. Enkä osaa kovin tyhjentävästi edes vastata tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Eniten tää on mulle kai joku omituinen terapiamuoto. Tänne saan usein purettua sanojen muodossa päässä vaeltelevia ajatuksia. […]