On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]
hyvinvointi
Ota siippasi ja käy
Joku teistä ehkä vielä etäisesti muistaa, että joulukuussa julistin vuoden 2017 olevan meidän väsähtäneiden, perhe- ja parisuhdearjen tarpojien. Että nyt lähdetään kuulkaa porukalla treffailemaan, otetaan sitä omaa puolisoa kädestä kiinni ja ollaan ihan tuitui. Ja lupasin tehdä listankin. Kaikista niistä asioista, joita ollaan muka aina tekemässä, mutta jotka jäävät arjen jalkoihin. Leffat, teatterit, keilailut ja […]
Kerro vitsi, paksu tyttö!
Lihavat on lepposia, sanotaan. Sanotaan myös, että nauru pidentää ikää. Nauru tuo mielihyvää, tehostaa verenkiertoa ja rentouttaa. Itse pidän huumorintajua yhtenä tärkeimmistä piirteistä läheisissä ihmisissä ja ihmissuhteissa. En usko, että olisin naimisissa juuri tuon miehen kanssa, jos meille ei olisi heti alkuun kehittynyt yhteistä, kuivakkaa läppää. Se on sellainen yhteys, jota harva ulkopuolinen edes ymmärtää, […]
Arkilintsari
Tämä on ollut jotenkin ihmeellinen viikko. Jos Kun normaalisti nuppia tuppaa punottamaan kiristelystä, kiukusta ja riittämättömyydestä vähintään kerran, pari päivässä, olen onnistunut säilyttämään hämmästyttävän leppoisan asenteen enemmän tai vähemmän koko viikon ajan. Koska kuitenkin ymmärsin kyseenalaistaa tämän normaalista poikkeavan, käsittämättömän, lähes jatkuvasti positiivisen olotilan, ymmärsin, mistä epätodellisen hattarainen fiilis johtuu. Mä olen huijannut. Tämä on […]
Arkikuva 42/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Uskomattomalla tarmolla ja tehokkuudella alkoi tämä säkenöivä uusi vuosi 2017. Tai siis nimenomaan ei alkanut. Pystyin välttelemään jopa blogiani koko eilisen päivän sohvan pohjalla piereskellessäni niin tehokkaasti, että viime viikon arkikuva siirtyi – hupsista keikkaa – tälle viikolle. Käytännössä olen siis jo […]
Hei 2017, joko uskallan olla onnellinen?
Epävarmuus. Jos aikuisvuoteni pitäisi kiteyttää yhteen sanaan tai määreeseen, se olisi epävarmuus. Sain ensimmäisen lapseni aika nuorena. Halusin vauvan, ja koko perheen niin kovin, että se hengästytti ja tuntui lähes fyysisenä kipuna reiden sisäosissa. Helmikuussa menin naimisiin, maaliskuussa täytin 21 ja huhtikuun alussa esikoinen ponnisti tapittavin silmin maailmaan. Tuosta, elämäni keväästä, tulee alkavana vuonna kuluneeksi […]
Treffikalenteri 2017
Kuten varmasti moni jo tietääkin, mun epämääräinen, varsinaissuomalais-karjalainen jäyhäneläväinen luonteeni on saanut kohta jo 17 vuoden ajan tasapainotusta hämäläisestä elämänkatsomuksesta. Mieheni kutsuu itsekin itseään tunteiden tiehöyläksi, viitaten omaan tasaisuuteensa. Muistan eräänkin kerran muutama vuosi sitten, kun oltiin todella veitsenterällä miehen työn mentyä alta ja uusi oli pakko löytää heti. Lopulta työpaikka aukesi lähes välittömästi ja vieläpä […]
Kaikki muuttuu niin nopeasti
Itsenäisyyspäivän perinteet ovat meidän perheessä sellaisia, jotka vakiintuivat varmaan ihan ensimmäisinä, jo kauan ennen lapsia. Vastarakastuneena alle parikymppisenä janosin ihan omia, kahdenkeskisiä tapoja, joista tulisi aikanaan niitä meidän perheen juttuja. Haudutin riisipuuroa ja keitin elämäni ensimmäisen kerran sekahedelmäsoppaa, ihan vaan meille kahdelle. Samalla päätin, että siitä tulisi meidän, ja meidän tulevan perheen perinne. Ja niin […]
Sanat hukassa
Sain oikein väkisin vääntää itseni kirjautumaan tänne blogiin. En siksi, että blogissa itsessään olisi jotain epämiellyttävää tai vastenmielistä, vaan koska multa on sanat hukassa. En osaa pukea ajatuksiani ymmärrettävään muotoon, kun en oikein edes tiedä, mitä ajattelen. Sanat eivät löydä paikkaansa, tulee vaan tyhjää, keskinkertaista ja ihan suoranaista paskaa. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut nämä […]
Aalloilla siis
Kuten tossa jo eilen ehdin märistä, ainakin meidän perheen arki on useimmiten kamalaa juoksemista ja aikataulutettua oravanpyörää, ja sellaista tuikitarpeellista koko perheen yhteistä oleiluaikaa on aivan hävyttömän vähän. Itse elän jatkuvassa aikatauluttamisen ja spontaanin elelyn välisessä ruuvipenkissä, koska käytännössä arjen sujuminen vaatii valtavasti suunnittelua ja tarkkoja aikatauluja, kun taas luonteeni vaatisi vapautta, aikaa ja spontaaniutta. […]