“No tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona!” Synnyin isokokoisena. Roteva tyttö, jolla oli leipurin kädet. Kasvoin isokokoisena. Iloinen ja positiivinen, mutta pyöreä tyttö. En osannut ajatella olevani poikkeava muulloin, kuin jonkun siitä mainitessa. Oli kavereita. Leikin, pelasin ja harrastin. Ihan kuten kuka tahansa ikäiseni. “Sadan kilon keijukainen!” Koulussa haukuttiin plösöksi. Pidin toisten mollaamista ylipäätään […]
minä itse
HURTS!
Johan oli viikonloppu! Täynnä tunteita suurenmoisesta ilosta kaihoon, vapauttavia hetkiä ihanassa tyttöporukassa, pitkiä tunteja bussissa. Väsymystä, raihnaisuutta, tanssia, laulua, naurua, itkuakin. Huviveronhan sitä näistä hetkistä joutuu maksamaan, usein oikein korkojen kera, mutta oli kyllä sen arvoista. Viikonlopun kohokohta oli ihanan brittiläisen Hurts -yhtyeen jäähallikeikka. Ja mikä keikka se olikaan! Vajaassa kahdessa tunnissa ehdin käydä läpi […]
Mutsi vapaalla.
Tää mutsi on kyllä nyt ollut vapaalla viime päivinä muidenkin mutsien edestä… On vähän sitä, tätä ja tota, tapaamista, palaverii, istuskeluu, nautiskeluu. Skumpan avaamiseen ei oikeasti tarvitse mitään kovin kummoista syytä, ne on niitä pieniä luksushetkiä arjen keskellä. Tosin seuraavana päivänä arki tykyttää vastaan ehkä piirun verran rankempana… Mutsi meinaa jaksaa vielä yhden illan, nimittäin […]
Naamaa ja draamaa.
Kunnon bloggarin tapaan alan olla vuosittaisen blogikriisin partaalla. Kirjoittamista en lopeta, en kai enää osaisikaan, mutta aina toisinaan mietin miksi ja kenelle kirjoitan. Tietysti ajatuksissa pyörii myös se, mistä kirjoitan. Kenestä kirjoitan. Mihin tai kehen vedän rajan? En voi väittää, etteikö blogi olisi vuosien varrella muuttunut. Sisustusblogista on tullut enemmänkin… niin mikä? Elämäblogi? Perheblogi? Sekametelisoppa? […]
Vuosien tauon jälkeen…
Vuosia mä olen tätä odottanut, tästä haaveillut ja tätä miettinyt. Nyt päällimmäisenä tunteena on jännitys, jopa pelko. Miksi mä aina menen lupautumaan kaikkeen, enhän mä enää ole nuori ja näppärä. Jospa se oli aikanaan vaan sitä teini-iän haihattelua, ei mulla oikeastaan mitään lahjoja taida olla. Sitäpaitsi, tulevien viikkojen aikataulut hirvittää ihan tosissaan. Mutta kun… se […]
Äitejä ja tyttäriä.
Lupasin ja vannoin. Jos minusta tulee sekä tytön että pojan äiti, kohtelen heitä täysin samalla tavoin. Tasavertaisesti. Odotan heiltä saman verran. En ole epäreilu. En odota tytöstä emäntää ja pojasta autonkorjaajaa. En. Koin itse teini-ikäisenä, että kohdallani pätivät huomattavasti tiukemmat säännöt, kuin isoveljelläni. Odotettiin siisteyttä, täsmällisyyttä, asiallista käytöstä ja sitä, että asiat oli jämptillä tolalla. […]
Projekti VILLASUKKA!
HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen! Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä […]
Suosikkiasiat.
Aina sitä ei arjen keskellä muista. Nauttia niistä kaikista pienistä lempiasioista, joita jokainen päivä pitää sisällään. Ja jos ei pidäkään, niiden eteen kannattaa ihan tosissaan tehdä vähän töitä. Jotta niistä suosikkiasioistaan saisi nauttia mahdollisimman usein. Kivoimpien asioiden lista vaihtelee, ainakin mulla. Tietysti niitä vakkareitakin on, mutta toisinaan toiset asiat nousevat ja toiset laskevat. Kuten kuuluukin. […]
Sunnuntain vakiorivi.
Mä olen ihan säälittävä. Näistä sunnuntaipäivistä on tullut hyvin toistensa kaltaisia viime aikoina. On reippaat päiväkävelyt (kuinka ihastuttavan keski-ikäistä!), on kirjan lukemista, ruoanlaittoa ja iltapalapannari. Näiden pidempään jatkuneiden perinteiden lisäksi mukaan sunnuntaivakioihin on astunut yltiöpäinen matkahaaveilu. Ei edellisestä tämän kaltaisesta postauksesta taida olla kuin viikko aikaa (juu, sekin oli sunnuntai), joten pahoittelen. Toistan itseäni nyt […]
Kaiho.
Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää. Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, […]