Yksin.

Mä olen aina viihtynyt yksin. Ihan lapsesta lähtien. Vaikka olen kyllä kovin sosiaalinen ja tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja toisinaan ihan jopa viihdyn seurassa, olen sielultani aika erakko. Nuorempana ei tuottanut mitään vaikeuksia keksiä tekemistä, olin kesälomillakin mielelläni vaikka viikonkin ihan ilman seuraa. Itsekseen ehtii ajatella niin paljon. Ja nautiskella olemisesta.

Jännä ilmiö ilmaantui lasten ollessa pieniä. Yksin oleminen oli niin harvinaista, että noille satunnaisille parin tunnin pätkille oli ihan pakko saada mahtumaan tiskaus, pyykit, imurointi lattianpesu ja vähintään seuraavien kahden päivän ruokien valmistus. Lepoon tarkoitetun parituntisen jälkeen itku oli usein herkemmässä, kuin ennen. Mutta kun oli muka pakko. Kun muuten jää tekemättä ja ei niitä kuitenkaan kukaan muukaan.

supermarsu-ja-koti-013

Edelleen yksinolo on harvinaista herkkua, mutta siivoamaan en kyllä tuolloin herkeä. Nyt jo tajuan, että omalla ajalla saa tehdä ihan oikeasti kivojakin asioita. Tosin siitähän nousee seuraava ongelma. Että mites nyt ehdit parin tunnin aikana katsoa lempielokuvan, lukea lempikirjan, syödä lempiruokaa ja saada hiprakan lempiskumpasta? Että sitä hemmetin joutenoloakin on pakko mielessään aikatauluttaa.

No tänään sain yllättävän tunnin vapaan näistä meillä asuvista mölyapinoista. Viimeistelin vähän päättötyötä ja cv:tä, surffailin netissä, otin lasin kylmää valkkaria ja nyyhkyttelin Teemu Selänteen paidan jäädytystä. Ja voi hitto vie, kun oli hyvä tunti se!

supermarsu-ja-koti-009

Yksinolo on parasta. Silloin, kun se ei ole pakollista, vaan satunnaista ja omasta tahdosta riippuvaista. Onnellisinta on, että on noi apinat, mutta ne aina hetkittäin möykkää jonkun toisen nurkissa.

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

10 Replies to “Yksin.”

  1. Yksin on kiva olla! Vaikka joskus aiemmin yksinollessa (=lapset mummulassa), kävin silti katsomassa mukamas nukkuvaa vauvaa vaunuissa, kun oli niin oudon hiljaista eikä sitä lasten poissaoloa ihan sisäistänyt. Nykyään osaan jo olla ilman lapsia!:D Vaikka harvinaistahan se on.. Ja arvannet, mitä teen, kun on hetki vapaata? Saatanpa riipasta yhden kirjan. Ja suklaata. No, sitä tapahtuu kyllä lastenkin läsnäollessa.. Sain muuten sen nro 70 luettua, oli vaan ärsyttävän huono kirja, nyt työn alla toivottavasti parempi teos..

    1. Mä olen tullut niin laiskaksi nykyään, että jätän huonolta tuntuvat kirjat vaan kesken. Ihan tosta vaan. Jos ei vaan lähe. Ennen olin natsimpi ja luin väkisin, mutta nyt kun tuntuu ettei sitä lukuaikaa ihan hirveästi enää liikene, jätän vaan törkeästi kesken.
      Mä oon muuten aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyy arkiaskareidensa keskellä keskittymään lukemiseen. Siis että siinä jauhelihakastiketta hämmentäessa silpasevat paria aukeamaan ja tiskikonetta täyttäessä toiset. Ku mun pitää aina ryhtyä. Ja olosuhteidenkin pitäis olla kunnossa. 😀 En oo vissiin ihan normaali. 😀

  2. Niin samaa mieltä.

    1. Kyllä! Nyt kun näiden kanssa on lomalla melkein 24/7 yhdessä, tota yksinoloa kaipaa vielä enemmän…

  3. Mulla on ystäviä jotka hankkii omaa-aikaa jotta voi siivota tai käydä kaupassa. Mä olen itse aina sanonu, etten ikinä käyttäisi omaa-aikaa moiseen! Siivota saan muutenkin ja sen verran harvassa on hetket jolloin noista omista apinoistani(3kpl) saan hetken rauhan. Yleensä olen niin päästäni pyörällä, että mitä tässä kuuluisi tehdä??, etten yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Varsinkin jos kyse on vaan parista tunnista. Mutta jos joskus (pari kertaa vuodessa) saan muksut vaikka yökylään, niin että saan ihan vaan olla, niin niin myös olen, se on varma.

    1. Toi onkin just paha, toi pari tuntia, kun siinähän menee eka tunti ainakin vaan ihmetellessä. 😀 Toisaalta joskus voi tehdä ihan hyvää sekin. Että vaan on yksin, tekemättä oikeastaan mitään. Mutta siivoamiseen en kyllä yksinoloani enää tuhlaa, enhän täällä yksin sotkekaan. 😀

  4. Mä tykkään haahuilla yksinäni kaupungilla, käydä kirjastossa (yrittämättä esittää yhtään kultturellia luen siellä naistenlehtiä) syömässä ja vaikka leffassa. Toki myös kamujen kanssa, mutta en tunne itseäni mitenkään yksinäiseksi tms. tehdessäni näitä yksinkään. Ajatus saa lentää ja saan uppoutua niihin keskeytyksrttä. Kauhian inspiroivaa sellainen. Ja yhtä tyylikkäästi laskeudun sitten siihen päärooliini kalasopan keittäjäksi. 😉

    1. Tää meidän city on niin nopeesti haahuiltu, että sitä tulee harrastettua valitettavan vähän. Varsinkin talviaikaan. Kirjasto on mullekin sellanen yksin haahuilun paikka ja latautumiseen sopiva miljöö. Leffassa tai syömässä tulee hirmuisen harvoin käytyä yksin, pitäis varmaan harrastaa enemmän!

  5. Arvaappa mitä. Mulla on kohta tulossa yksin viikonloppu. Omassa kodissa. Yksin, viikonloppu! 13 vuoteen. YKSIN. Okei koira kyl, muuten puhuisin seinille 😉

    Mut ekaks mä siivoon, syön, nukun, ja koska tää on oikeasti KOKO hemmetin viikonloppu, mä ajattelin myös bilettää (tähän tarvitaan ystäviä), ja nukkua seuraavan dagen efterin YKSIN! Pitsaa, telkkarimaratoonii, irttareita. Just me myself and I.

    1. OIjoijoi! Mites tollaseen kuuluu lainkaan suhtautuakaan, noin pitkä pätkä ihan omassa seurassa?! Mahtavaa! Tuohon nyt saa mahtumaan mainiosti siivoamisetkin, kunhan sen jälkeen vaan ottaa mahdollisimman rennosti ja nauttii täysin siemauksin. Ihanaa yksinoloa! <3

Vastaa