Salsa-Sappisen nachopelti ja sikahyvä tomaattisalsa

Olen jo monta päivää pyöritellyt mielessäni, miten saisin kiteytettyä parhaiten tänne blogiin viime viikon Lontoon-matkan. Reissu oli ihana, ja koko kokemuksen prosessointi on vielä jotenkin kesken, joten antaa sen hautua nyt vielä hetken. Reissukokemusten sijaan nyt siis lupaamani helpot reseptit, joita käytettiin kuukausi sitten meillä järjestettyjen nelikymppisten tarjoiluissa. Nachopelti on siipan bravuuri ja minä kun […]

Pelottava, pelottavampi, unihalvaus

Olin ehkä 14-15 -vuotias, kun muistan ensimmäisen kerran heränneeni keskellä yötä varmana siitä, että joku valtava pahuus on läsnä juuri siinä hetkessä, juuri omassa kodissani. Tajusin koko ajan selkeästi olevani hereillä, mutta en pystynyt tekemään tuolle paikalla olevalle pahalle mitään. Olisin halunnut huutaa tai juosta varoittamaan viereisessä huoneessa nukkuvaa äitiäni, mutta en pystynyt. Seuraava muistikuva […]

Sankarin (ja vähän vaimonkin) näköiset nelikymppiset

Meidän perheessä kun puhutaan kevään juhlakaudesta, ei (vielä) tarkoiteta valmistumisia eikä pariin vuoteen taas rippijuhliakaan, vaan koko porukan syntymäpäiväsumaa. Synttärikausi alkaa maaliskuussa omista juhlistani ja jatkuu kolmen viikon välein huipentuen äitienpäivän tienoilla isän ja pojan syntymäpäiviin peräkkäisinä päivinä. Varsinaisia lastenkutsuja meillä ei ole pidetty enää kymmenennen ikävuoden jälkeen kellekään lapsista, vaan juhlitaan kunkin synttäreitä useimmiten […]

Raskainta on pysytellä askel edellä

Tämä äitienpäiväviikko (niin, se tosiaan on sunnuntaina, ymmärrän kyllä jos ette muistaneet… onneksi kouluilla ja päiväkodeille on yleensä kalenterin nurkka taitettuna näillä main) on nostanut useampiakin aihetta koskevia julkaisuja ainakin omiin silmiini lähipäivinä. Aiemmin päivällä luin Lähiömutsi-Hannen ajatuksia siitä, kuinka helposti perhekalenteria hallinnoivasta eväsleipien laittajasta tulee muutaman päivän lapsettomalla lomalla jälleen vapautta estoitta rakastava hedonisti. […]

Vähän iisimmin

Ei meillä koskaan oikein kummempia pääsiäisperinteitä ole ollut, mutta tänä vuonna ei sitten sitäkään vähää. Normaalisti yön aikana lapsille suklaamunia piilotelleelle pääsiäispupullekin oli ilmeisesti jäänyt vapaiden kunniaksi niin sanotusti ränni päälle, kun oli kokonaan unohtanut piilottelubisneksensä. No, onneks iskä paikkasi. Mä olen vähän tarkoituksella jättänyt blogin tänne nyt keväällä olemaan rauhassa ja hengähtänyt vähän itsekin […]

Syyllisyys, vanha veijari

Rakastan kevättä. Varhain valkenevia aamuja, lumen alta paljastuvaa ulon tuoksuista littanaa nurmea, valoisia iltoja ja vähitellen jäistä vapautuvaa merenlahtea. Mutta sitä en rakasta, että lisääntyvä valoisuus ja toiveikkuus herättävät hetkeksi myös talviunilleen torkahtaneen syyllisyyden. Tuo vanha tuttu takaraivossa hakkaava kamraatti on tukistanut otettaan samaan tahtiin lisääntyvän valon kanssa. En ymmärrä, miksi se astui niin voimakkaasti […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Kolmekymmentä ja seitsemän

Mikä olisikaan parempi syy rikkoa useamman viikon kirjoitustauko (lue: sairastelu- ja toipumistauko) kuin oma vanheneminen. Nimittäin tällä päivämäärällä tasan 37 vuotta sitten kairailin tietäni ulos äidistäni ja illalla yhdeksän jälkeen parkaisin ensi kertaa kätilön käsivarsilla. Olin sellainen reilun neljän kilon paketti, kuulemma kinasta valkoinen ja vähätukkainen. Tukka minulle kasvoikin vasta ilmeisen hitaasti, ja kun kasvoi, […]

Kunpa olisin tiennyt, että…

16 vuotta sitten oltiin juuri menty naimisiin, palattu lyhyeltä häämatkalta Tukholmasta ja muutettu uuteen rivitalokotiin. 1,5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä esikoisemme parkaisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ensimmäisen kerran. Tai ei se edes tainnut hirveästi parkua. Tuijotteli vaan ihmeissään. Olin hädin tuskin 21-vuotias, ja onneni kukkuloilla. Vauva oli täydellinen neuvolan esimerkkivauva, joka nukkui, söi ja kakki täysin […]

Lukukunto kohoaa lukemalla + muutama kirjavinkki

Mä kokeilin lapsena jotakuinkin kaikki mahdolliset harrastukset uinnista tenniksen kautta jalkapalloon, judosta kuoroon ja koripallosta teatteriin. Kolme viimeiseksi mainittua olivat tuolloin pitkäikäisimpiä ja samalla sellaisia, joita olen palannut harrastamaan myös aikuisiällä. Tai no kuoroa en ole, mutta voisin. Kaiken tuon kokeilunhalun ja omien juttujen etsimisen ajan yksi harrastus pysyi vakaasti kuitenkin mukana koko ajan, läpi […]