Vähän iisimmin

Ei meillä koskaan oikein kummempia pääsiäisperinteitä ole ollut, mutta tänä vuonna ei sitten sitäkään vähää. Normaalisti yön aikana lapsille suklaamunia piilotelleelle pääsiäispupullekin oli ilmeisesti jäänyt vapaiden kunniaksi niin sanotusti ränni päälle, kun oli kokonaan unohtanut piilottelubisneksensä. No, onneks iskä paikkasi. Mä olen vähän tarkoituksella jättänyt blogin tänne nyt keväällä olemaan rauhassa ja hengähtänyt vähän itsekin […]

Syyllisyys, vanha veijari

Rakastan kevättä. Varhain valkenevia aamuja, lumen alta paljastuvaa ulon tuoksuista littanaa nurmea, valoisia iltoja ja vähitellen jäistä vapautuvaa merenlahtea. Mutta sitä en rakasta, että lisääntyvä valoisuus ja toiveikkuus herättävät hetkeksi myös talviunilleen torkahtaneen syyllisyyden. Tuo vanha tuttu takaraivossa hakkaava kamraatti on tukistanut otettaan samaan tahtiin lisääntyvän valon kanssa. En ymmärrä, miksi se astui niin voimakkaasti […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Kolmekymmentä ja seitsemän

Mikä olisikaan parempi syy rikkoa useamman viikon kirjoitustauko (lue: sairastelu- ja toipumistauko) kuin oma vanheneminen. Nimittäin tällä päivämäärällä tasan 37 vuotta sitten kairailin tietäni ulos äidistäni ja illalla yhdeksän jälkeen parkaisin ensi kertaa kätilön käsivarsilla. Olin sellainen reilun neljän kilon paketti, kuulemma kinasta valkoinen ja vähätukkainen. Tukka minulle kasvoikin vasta ilmeisen hitaasti, ja kun kasvoi, […]

Kunpa olisin tiennyt, että…

16 vuotta sitten oltiin juuri menty naimisiin, palattu lyhyeltä häämatkalta Tukholmasta ja muutettu uuteen rivitalokotiin. 1,5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä esikoisemme parkaisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ensimmäisen kerran. Tai ei se edes tainnut hirveästi parkua. Tuijotteli vaan ihmeissään. Olin hädin tuskin 21-vuotias, ja onneni kukkuloilla. Vauva oli täydellinen neuvolan esimerkkivauva, joka nukkui, söi ja kakki täysin […]

Lukukunto kohoaa lukemalla + muutama kirjavinkki

Mä kokeilin lapsena jotakuinkin kaikki mahdolliset harrastukset uinnista tenniksen kautta jalkapalloon, judosta kuoroon ja koripallosta teatteriin. Kolme viimeiseksi mainittua olivat tuolloin pitkäikäisimpiä ja samalla sellaisia, joita olen palannut harrastamaan myös aikuisiällä. Tai no kuoroa en ole, mutta voisin. Kaiken tuon kokeilunhalun ja omien juttujen etsimisen ajan yksi harrastus pysyi vakaasti kuitenkin mukana koko ajan, läpi […]

Rakas menkkapäiväkirja – haluan tehdä murhan

*kirjoitus sisältää (punaiseksi) värittynyttä kieltä, joka saattaa vituttaa herkimpiä lukijoita Se voi olla ihan tavalliselta tuntuva tiistai tai perjantai. Kun raotan aamulla silmiäni, tiedän jo, etten halua nousta. Pää painaa tonnin, vatsa kaksi, ja vierellä helvetin äänekkäästi jotain vanunutta collegepalttoota ylleen repivä miehenretalekin voisi mielellään juosta vaikka suorinta tietä katujyrän alle.  Tulikuumat kyyneleet polttelevat luomien […]

Vie minut, minut vie jonnekin

Tämä on merkittävä vuosi. Tai se jää ainakin omiin aikakirjoihini merkittävänä, koska olen päättänyt niin. Esikoinen päättää peruskoulunsa, keskimmäinen puolestaan siirtyy syksyllä jo yläkouluun. Mutta ennen kaikkea puolisoni, tuo vakaa tunteiden tiehöylä (his words, not mine) astelee toukokuussa seuraavalle kymmenelle. Hän täyttää siis pyöreät 40 vuotta. Nyt jos saisin maailmankaikkeudelta ja metsien keijupölyltä pyytää, niin […]

Ostettua, itse tehtyä, pakastealtaasta poimittua – vinkkejä rippijuhlien ja ylppäreiden tarjoilupöytään

Huomasin jouluvapailla (vaikka laiskottelin, enkä blogiin mitään kirjoitellutkaan), että viime kesän rippijuhlia koskevat postaukset nousivat ajoittain tuonne luetuimpien joukkoon. Mikä on ihan loogista, koska hiihtoloman aikaan on (ainakin näillä seuduilla) jo seuraavat konfirmaatiot ja siitähän se juhlakausi sitten vähitellen alkaa. Samaan aikaan muistin, että olin luvannut kirjoittaa erikseen jutun myös meidän juhlien tarjoiluista ja muista […]

Merkityksiä

Minulla on tapana keksiä päiville merkityksiä. Ihan tavallinen tiistai saattaa saada merkityksen, kun siitä on enää yhtä vähän johonkin innostavaan hetkeen kuin edellisestä hetkestä siihen. Ynnään mielessäni ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja, liimaan harmaana jatkuvalle janalle keltaisilla lapuilla tarkoitusta. Jäsennän maailmaa ja elämääni laskemalla etäisyyksiä ja mittaamalla ajankulua. Rakennan arjelle raameja maalaamalla arkipäivistä mielessäni merkityksellisempiä. Kuten […]