Keinulautailua

Joka kesä lapset matkaa jossain vaiheessa mummulaan Pohjanmaalle. Nähdään muuten aika harvoin, koska arki ja välimatka, ja meistä on ollut kivaa, että pääsevät viettämään aikaa isoäitinsä kanssa. Itse muistelen lämmöllä lapsuuteni mummulakesiä, kastetta aamuaurinkoisella mansikkapellolla ja iltauinteja tyvenellä lähilammella. Ja en toki etukäteen voi tietää, mutta saatetaan elää myös viimeisiä kesiä, kun koko kolmikko suostuu […]

5+1 askelta lastesi jakamattoman huomion saavuttamiseen

Vaikka isompien lasten vanhemmuus tuntuu monin tavoin huojentavalta ja osittain vapauttavaltakin, saattaa lasten itsenäistymisen myötä huomata itsessään myös yllättäviä tunteita. Kun on vuosikausia tottunut olemaan saatavilla 24/7, lasten kasvaessa vapautunut aika voikin herättää yllättäviä hylätyksi tulemisen tunteita. Että täällä minä nyt vaan kökötän tarpeettomana, kun lapsilla on kaverinsa ja harrastuksensa. Minust ei kukkaan välitä, eikä […]

Et menisi vielä, pikkuinen

Pienet lenkkarit tarpovat märkää hiekkatietä. Sateenvarjolta napsahtaa valtava pisara lippalakin lippaan, kuuluu pieni niiskaus. Ilmassa tuoksuu alkavan kesän lämmin sade, etenemme rauhallisesti hiljaisuuden vallitessa. Yritän kurottaa sateenvarjoa niin, että pieni hahmo vierelläni olisi edes vähän sen alla. Kapeilla harteilla keikkuu valtava putkikassi ja pojan ilme vääntyy välillä kiukkuiseen irvistykseen.  Hoikat jalat pinkovat paljon omia kinttujani […]

Kouluvuosi pulkassa – mitä tarjosivat kakkonen, nelonen ja seiska?

Tähän aikaan vuodesta tulee aina vähän epätodellinen fiilis. Tuntuu, että vasta viime viikolla kirjoittelin muistilistaa kouluvuoden aluksi ja sulattelin kesän jäljiltä ensimmäiset pakastepinaattikeitot arjen alkamisen merkiksi. Nyt kalenteri (ja etenkin lapset) väittääkin, että lukuvuotta on jäljellä enää kahden aamuherätyksen verran. Vaikka itse kesä tuntuu olevan aiheen tiimoilta yhtä myöhäisherännäinen kuin minä, Wilma-viestit kertovat koruttomasti koulun […]

Raivostuttavan ihana teini – podcast ulkona!

Muistatteko, kun tammikuussa hihkuin mahtavasti alkaneesta vuoden 2017 treffikalenterista ja samalla ohimennen mainitsin olleeni Valeäiti-Hannen vieraana podcastin nauhoituksissa? No nyt tuo odotettu (tai siis varmaan lähinnä mun odottama) puolituntinen on ulkona ja kuunneltavissa! Mahtavata! Valeäidin nauhoitukset on siis podcast-sarja, jossa käsitellään tätä ihanaa vanhemmuutta sen kaikilta, myös vähemmän ihanilta, kannoilta. Tähän mennessä on käsitelty jo […]

Gilmore Girls – paras äiti-tytär -suhteen lujittaja sitten napanuoran

Kaikki, joilla on, niin kovin yllättäen, teini-ikään parkkeeraava esikoistytär, tietävät, että täysin yllätyksenä ja pyytämättä ilmaantuvien ekojen kertojen vyöry alkaa ennemmin tai myöhemmin yläasteikään tultaessa. Kaikki se valtava hormonaalinen hulabaloo, jota naiseksi kasvaminen tuo tullessaan ryydittyy tietysti myös niillä ekoilla kokemuksilla. Ihastumisilla, kädestä pitämisillä ja suudelmilla. Joo, ja halusi sitä tai ei, aikanaan myös seksillä. […]

Arkikuva 47/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]

Minäkö tuon tein?

Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]

Isommat lapset, parempi äiti

On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]