Menolippu Lintulaan

Kyllä se on kuulkaa ystävät nyt sellainen asia, että ainut tapa pysyä teinin vanhempana järjissään, on hommata mukulalle menolippu luostariin keräämään voikukanlehtiä herbaarioon, taiteilemaan hiilipiirustuksia ja valmistamaan vaapukkamehua, ja antaa sen palata sitten valaistuneena takaisin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Vaikka sitten, kun itsestä on jo aika jättänyt.

Vaihtoehtoisesti lipun voi hommata ihan itselle. Siellä sitten morttelissa jauhaa kaikkia pihapiirin kasveja ja ommella niistä potpourri-pusseja turisteille. Poistuis tämä murhe ja huoli.

Oikeesti en tiedä, mitä ne luostarissa tekee, kun en ole käynyt. Mutta varmaan jotain, mistä kaikki maallinen hapatus on kaukana.

Mää sen vaan sanon, että nyt on supersexyrakkaurenkesä 2018:n loman ensimmäinen päivä ja mää olen aivan llloppu. Kolmella ällällä. Valvomiseen ja murehtimiseen. Vaikkei mitään ole sattunut, on vanhemmuuden huolimittarit löytäneet aivan uuden asteikon, joka sekin huutaa jo punaisella.

Ettei nyt vaan tee mitään tyhmää, kulje väärissä porukoissa, perseile. Eikä särkisi sitä pientä, keskeneräistä sydäntään.

Vaikka paskat se mitään kuuntele. Menee vaan ja elää, niinku sen kuuluukin.

Olen ehkä oikeasti vaan vähän kateellinen omine keski-ikäisen iltarutiineineni, kun toisella on koko elämä kaikkine huumineen ja elämyksineen vielä edessä. Meikä luttaa vaan jotain lemonjuice & glyseriiniä kynsinauhoille illasta toiseen. Onneks siinä on se uudistunu tuubi. On sitte vähän sitä vaihtelua.

Mutta että jos joku haluaa lähteä ihan ryhmämatkalle, ni varmaan se Lintulan bussi pysähtyy aina lähimmälle pysäkille. Tartte sillai pakatakaan, eikös siellä vaatteet oo valmiina?

-Päivi

P.S. Laitoin tämmösen seesteisen kukkakuvan nyt tähän. Aattelin, että rauhoittais, mutta tekeekin jostain syystä vaan mieli viiniä. Kai se on tää kesä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

15 Replies to “Menolippu Lintulaan”

  1. Ihan huikee teksti <3 sä oot niin taitava kirjoittamaan ! Samaistun ja nauratti vaikka samalla vähän itketti 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No hei niinpä! Ku ensin on ihan paskana, seuraavana hetkenä jo naurattaa ja kohta voikin itkettää. On tää kyl omanlaistaan, tämäkin! 😀

  2. Karjalan kunnailla says: Vastaa

    En oo aikpihin siulle haastin, mut mie kyl voisin noin muutoin lähtee siu seurakseis sinne (vaikka pariksin vuodeksi, noin alkuun) ?

  3. Karjalan kunnailla says: Vastaa

    Ja voi wenhaleipä myös kirjotus wihreet ???

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hahaha! No myö nähhään sit Lintulas! <3

  4. Neljän lapsen äitinä voin kertoa että rippikoulukesä on pahin ja senjälkeen se järki on alkanut kasvamaan☀ ja lopussa kiitos seisoo.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi apua, mitenköhän mä oikeesti selviän tästä kesästä?! Tahdonvoimalla, varmaan. Mut mä aion sun sanojen avulla jaksaa kaikki ne unettomat yöt kesän aikana ja odottaa, että tää ois ohi. 😀 Kiitos! <3

  5. Lintula on ihana! <3
    Hauska kirjoitus 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Se ois niin mun paikka just nyt! Ehkä pitää joskus oikeesti käydä kurkkaamassa meininkiä.

  6. Kymmenisen vuotta sitten en kuunnellut, tein tyhmää, eksyin vääriin porukoihin, perseilin ja särjin pienen, keskeneräisen sydämeni pariinkin otteeseen. Ja nuo teinivuodet kestivät useamman vuoden. Vaan koska olin kuitenkin kaikesta huolimatta ihan kohtuullisen fiksu, en ollut sieltä pahimmasta päästä ja osasin käyttää aivojani kaveriporukassakin (jossa tyhmyys tiivistyy). Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin hävettää teinivuosien hölmöilyt, pidän itseäni varsin fiksuna ja koen, että elämässä on kaikki hyvin. Niin sun tytölläkin tulee menemään – se on kaikesta teiniydestään huolimatta fiksu. Kasvaa nyt, oppii asioita kantapään kautta ja myöhemmin siitä kuoriutuu järkevä aikuinen. Ilman sitä luostariakin 😉

    Näitä sun kirjoituksia on kyllä hauska lukea, vaikka oon itse paljon nuorempi enkä edes samanlaisessa elämäntilanteessa. Naurattaa nää kyllä monesti, samoin varsinkin ig-storyt 😀 Kiitos siis tästä blogista!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ihana viesti! Kiitos! <3

      Ja kyllä, itsekin tuli sekoiltua, vieläpä jo hyvin nuorella iällä. Kuuluuhan se kaikki tuohon ikään ja kasvun vaiheeseen. Vanhemmalle vaan yllättävän vaikeaa sopeutua, huomaan.
      Kiitos sulle, kun käyt seurailemassa! Kiva saada tällaista palautetta! <3

  7. Mä oon kauhulla oottanu, koska täällä alkaa se meno.. Herrat 15v ja 14v.
    Mutta joo, kun aika on, voin kirmata myös pussittamaan ties mitä rehuja, kiitos vinkistä!?

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Nyt tämän lyhyen kokemuksen mukaan oon huomannut, että se voi alkaa kuin sormia napsauttamalla, ihan yhtäkkiä. Mutta kai se sit joskus ohikin menee… ehkä.
      Mennään sitten porukalla rehunpussitukseen! 😀

  8. Liisbeth says: Vastaa

    Esikoinen täytti vuoden alussa 17. On harvinaisen fiksu ja ajattelevainen ja kaveriporukka on parhaimmasta päästä. Silti irtipäästämisen tuskat ovat melkoisia. Itekseen kun hän kylillä seikkailee tekis mieli laittaa kotiintuloaikoja ja yökyläkieltoja, mut sitten tulee mieleen, että hän on ihan just täysi-ikäinen ja mä en ole jo aikoja voinut turvata ja varmistaa jokaista sen askelta. Toisaalta ihanaa kun jatkuva läsnäolopakko vähenee, mut toisaalta…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, toipa juuri. Vaikka mä olen aina sanonut, etten usko sellaiseen. Tiukkoihin aikarajoihin ja kyyläämiseen, koska muakaan ei oo kyylätty. Sain mennä vapaasti ja tiedän myös aika hyvin olleeni sen luottamuksen arvoinen. Mutta miten sitten oman kohdalla onkin jotenkin ihan eri fiilis. Että ei se nyt voikaan muka pärjätä.
      Ei tää tosiaan ihan helppoa ole, mutta kestettävä se vissiin vaan olis, tavalla tai toisella.

Vastaa