Jesaria näppeihin ja kylmäpussia kankkuun – tädit palloilee ny!

Aiemmin syksyllä kirjoittelinkin täällä, kuinka olin vihdoin löytänyt itselleni ihan ikioman liikuntaharrastuksen. Vuosikausiin en harrastanut mitään vakituista, etenkään liikkumiseen liittyvää, joskin lenkkeilyn makuun onnistuin toisinaan hetkellisesti pääsemään. Kunnes löysin itseni taas hartiat jumissa sohvalta hakkaamasta konetta. Syksyllä avasin (liian) pitkän harkinnan jälkeen suuni ja huhuilin naisporukkaa koripallon pariin. Sekä omaksi että varmasti kaikkien muidenkin yllätykseksi […]

Kanelia kainaloon ja leffaan!

Tätä on odotettu! Nimittäin suomalaista, hyvin näyteltyä, oikeasti hauskaa, mukaansatempaavaa, hienosti toteutettua ja aitoa lastenelokuvaa. Viikonloppuna ensi-iltaan tullut Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu on juuri sellainen. Iloinen, höppänä ja tarpeeksi simppeli. Eli aivan erinomainen lastenelokuva. Itse odotin leffaa erityisesti kahdesta syystä. Koska toisessa pääosassa nähtävä Antti Holma on lähes humoristinen nero ja koska halusin nähdä […]

Arkikuva 26/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.  Vuoden arkikuva-haaste on edennyt jo puoliväliin, joten mikäs sen parempi ja meidän arkeen sopivampi kuva, kuin otos hallilta. Syksyn palloilukausi on aluillaan ja varsin hyvin on tiedossa jo nyt, että aikaa tulee kulumaan tulevalla kaudella näissä maisemissa vielä jopa aiempaakin enemmän. Pätkän […]

Kun äiti itselleen harrastuksen loihti

Mä pelasin joskus teini-iässä muutaman vuoden koripalloa. Pienessä kotikaupungissani koriksella oli muutoinkin vahva asema erityisesti tuolloin 90-luvun menestyksen vuosina ja kun itse löin Air Jordanini naulaan, jatkoin lajin parissa kannustamalla edustusjoukkuetta pikkuhamosessa cheerleaderina. Koris kuitenkin jäi teatterin jalkoihin, kun pääsin Tampereelle opiskelemaan ja keskityin taiteiluun. En tiedä kuinka sattumaa oli, että tuo meidän pätkä innostui […]

”Kun äitillä on hyvä päivä, niin kaikilla on mukavaa”

Oli tänään vähän ahdistava aamupäivä. Olin tehnyt valtavasti töitä yhden prokkiksen kanssa ja tittididiii, viime hetkellä onnistuin sössimään osan hommasta taivaan tuuliin. Vähän kiristymistä, jonkinmoista itkuntuherrusta ja pienimuotoista voimasanojen käyttöä saattoi siinä olla muutaman tunnin ajan havaittavissa. Olin ihan varma, että koko homma on aloitettava alusta ja työn parissa menisi koko seuraava yö. Kaikille äiti-, […]

Arkikuva 21/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.  Ihan kuulkaa itekin kauhistuin viime viikon surkeita blogiesiintymiä, tai siis sitä yhtä. En muista, koska olisin ottanut ihan näin rennosti tätä hommaa, mutta pakko myöntää että teki ihan hyvää. Lähdettiin loppuviikosta Tampereelle pikku-ukkojen kanssa pelireissulle ja ihan tietoisesti jätin tietokoneen kotiin, jottei […]

Arkikuva 20/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.  Kuten olette varmaan huomanneetkin, olen ollut täällä blogissakin hiukan kesämoodissa. Vaikka en varsinaisesti ole lomaillut, vaan ehkä pikemminkin tehnyt jopa erityisen reippaasti duunia, oon koittanut vähän ottaa illasta enemmän vapaata ja viettää aikaa lomailevan perheeni kanssa. Ei se väärin oo, sanoisin. Joskus […]

Kerää itte kives, pokénatsi!

Nyt en kyllä jaksa tätä aivan typerää keskustelua siitä, kuinka marjat mätänee metsiin, kun nuoriso on yht’äkkiä omaehtoisesti saatu kymmenien vuosien yrityksen jälkeen liikkumaan. Pokémon Go on vähintään saatanasta, koska ennen vanhaanhan Pikku-Pekka polkaisi lippa vinossa kymmentä tikkua laudalla, rakensi käpylehmiä ja kävi perheen matotkin pesemässä järvessä. Siinä sitä sitten kasvoi riuska ihminen. Jossain oli […]

Ihan parhaat kaverisynttärit

Meidän esikoisella oli muistaakseni ensimmäiset kaverisynttärit, kun hän täytti viisi. Oli keiju-teema, siivet, tyllihameet, perhos-kermakaakut, pinkkejä nonparelleja mokkapalojen päällä ja kolmioleivissä värikoodatut lipputikut. Teemaan sopivat astiat ja servetit. Saippuakuplia ja karkkia kavereille kotiinviemisiksi. Glitteriä poskissa. Olipahan kekkerit! Varmasti lasten mielestä ihan kivat, joskin juhlien jälkeen lähinnä viimeisillään raskaana ollut äiti oli aivan puhki ja ihmetteli […]

Takaisin kotiin

Mulla on elämässäni ollut muutamia paikkoja, joita olen voinut oikeasti kutsua kodiksi. Isoisäni rakentama, vähän hassumaisen taiteellinen lapsuudenkotini, ensimmäinen miehen kanssa vuokrattu kaksio Tampereen Kalevasta, kaksikerroksinen rivari, joka oli ensimmäinen omistusasuntomme ja tämä 1903 rakennettu Uskola. Koti on myös koko kaupunki, koti on aavistuksen negatiivissävytteinen varsinaissuomalaisuus ja lusikallinen räiskyvää karjalaisuutta. Niin paljon kuin se toisinaan […]