Hyllynlämmittäjä 2018

Juuri, kun pääsin kovaan ääneen lupaamasta, että en kyllä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, silmiini osui niin mun näköinen haaste tulevaksi vuodeksi, että siihen on lähes välttämätöntä tarttua. Tosin, samaan aikaan, kun hihkun innosta suunnitellessani haasteen sisältöä, tiedän, että tämä on juuri niitä villasukkia ja kummilasten muistamisia, jotka ovat aiemminkin jääneet kesken. Mutta koska olen […]

Bring it on 2018!

Monta kertaa ehdin avata viikon aikana jo uuden, tyhjän kirjoituspohjan. Aloittaakin yritin monta kertaa. Mutta jotenkin, vaikka ajatuksia on ollut paljon, ne on risteilleet vähän hajanaisina, seilailleet päässä ristiin rastiin, löytämättä sopivaa risteyskohtaa, josta löytyisi homman punainen lanka. Lopulta päätin vain aloittaa. Tulkoon nyt sitten yksittäisiä ajatusroiskeita, kun sellaisia tämä mennyt vuosi kerran tuottaa. Varmaan […]

Kun on niin hyvä, että tekee mieli rutistaa lapset ruttuun

Näin kaksi päivää ennen jouluaattoa alan olla noin 98,9 % varma, että tästä tulee kaikkien aikojen paras joulu. Tai omalla tavallaan se on sitä jo, ollut koko juhlaan valmistautumisen ajan. Kuten viime postauksessa teillekin avasin, tämä koko vuosi, mutta erityisesti sen alkupuolisko, oli mulle tosi vaikea. Samaan aikaan, kun sain toteuttaa yhtä unelmaani ja viimeistellä […]

Vuosi, joka tuntui loputtomalta

Kun viime vuodenvaihteessa räjäyteltiin viereisellä puistoalueella raketteja, kilisteltiin kuoharilaseilla ja toivoteltiin ystäville mitä ihaninta alkavaa vuotta, en totta puhuen osannut suhtautua vuoteen 2017 millään tavalla uutena, positiivisena alkuna. Koko alkava kahdentoista kuukauden periodi tuntui jo etukäteen taakkana harteilla ja otsa veti huolesta ja ahdistuksesta ruttuun. Ruoskin itseäni siitä, että olin lupautunut liian moneen, etten tulisi […]

Tänään olin onnellinen…

Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]

Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään

Kun mää kaikkeni yritin. Vedin vitskuu, hehkuviinii ja valkosipulii. Olo oli silti edelleen lauantaiaamuna vähän puolikas, mutta lähdin siitä huolimatta tietenkin Turkuun, missä järjestettiin jo toiset vuosittaiset Varjo Awardsit. Vieraslista oli kasvanut viime vuodelta ja koolla oli yli 20 sometyöläistä. Ihania, vallattomia, eteerisiä, hauskoja. Ihmisiä oli paikalla melkein kaikista mahdollisista genreistä, mutta yhteistä kaikille oli […]

Ystävät ja ilonpito, tarvitsen teitä kaaosvuosiini

38,0. Sen verran näytti kuumemittari eilen illalla, kun olin koko päivän tuntenut oloni kohmeiseksi ja kummalliseksi. Kuumetauti on kaatanut tähän mennessä petiin jo neljä viidestä perheenjäsenestä, ainoastaan sporttijätkä sinnittelee terveiden kirjoissa. Sairastuminen tarkoitti tietysti myös hetkellistä pysähtymistä. Kun olin ensin yön vuorollaan hikoillut ja värissyt ruttuisissa lakanoissani, lepo jatkui aamulla sohvalla. Ja kyllähän te tiedätte, […]

Paranee vanhetessaan

En tiä, ootteko jostain rivien välistä (tai ihan riveiltä vaikka täällä ja täällä) osanneet tulkita, että ajan kuluminen, ja sen myötä vanheneminen, on aiheuttanut pientä ahdistusta ruudun täällä päässä. En minä nyt mihinkään nuoruusvuosiin halaja, päinvastoin, mutta paneehan vanheneminen ihmisen mietteliääksi. Se on niin lopullista, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Kun ei voikaan painaa jarrua […]

Kyllä äiti tietää – pikkujutuilla pöpöjä vastaan

Kaupallisessa yhteistyössä Medisoft Tehän jo tiedätte, että mää oon kuiva kuin korppu. Mutta sen lisäksi, että meitsin jutut on tuota santapaperin luokkaa, kuulun myös iholtani koppuraisten porukkaan. Ja samanlaista vaivaa on vähän koko perheellä. Myönnän myös, että vaikka kasvojen ihoa tulee hoidettua, muu kroppa jää helposti paitsioon ja auki kuivuneita kynsivalleja öljytään vasta liian myöhään. […]

Yksinyrittäminen on yksinäistä

Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]