Arjen hemmotteluhetkiä

Kaupallisessa yhteistyössä Dove Tiedän, että kaikki olette ikiyllättyneitä, kun kerron, että on ollut taas vähän kiirettä. Kun yksi iso prokkis saadaan hoidettua, odottaakin nurkan takana jo melkein toinen. Mikä on tietysti näin aloittavalle yrittäjälle varsin positiivinen ongelma. Kovasti yritän siis ehtiä joka paikkaan, tehdä kaiken ajallaan ja tietysti hyvin, ja pysyä vieläpä järjissäni. Sanomattakin on […]

Arkikuva 52/52 – Vuosi paketissa

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Reilu vuosi sitten päätin osallistua arkikuvahaasteeseen. Itselleni tyypillisesti ihan vaan keskellä maaliskuuta, koska huvitti. Olin juuri valmistunut ja kieltäytynyt vakiduunista, koska halusin kokeilla siipiäni päätoimisena sisällöntuottajana. Jännitti, millaiselta arkikuvavuosi tulisi näyttämään. Jos jotain, vuosi osoitti ainakin, etten kuvaa enää oikeastaan ollenkaan muuten […]

Vanhuusnäppylä ja muita ikääntymisen oireita

Niin paljon kuin tuhnuisen talven jälkeistä kevätaurinkoa rakastankin, se paljastaa pilkottaessaan nykyään ihan liikaa. Joo, kyllä, rasvatahrat keittiön kaakeleissa, kaakaotahrat lattioissa, lukemattomat sormenjäljet ovissa ja kärpäsenpaskat ikkunoissa. Oikeesti tätä lian näkymisen tragediaa liiotellaan vahvasti, koska nehän saa kyllä halutessaan siivottua. Vähän kun suihkasee ja pyyhkäsee, ni johan on taas edustuskelpoista. Tai sit vaan totuttautuu siihen, […]

Olet todella kaunis

Kaupallisessa yhteistyössä Dove Kuten olen jo aiemminkin teille kertonut, mä olen joutunut aikuisiällä opettelemaan kauniiden sanojen jakamista. Olen tietoisesti viime vuosien aikana tehnyt töitä sen eteen, että avaan suuni, kun on jotain positiivista sanottavaa, ja että toiselle lausuttu kehu ei ole mitenkään minulta pois. Alkuvuoden ajan olen jakanut säännöllisen epäsäännöllisesti #keskiviikkokehuja ihmisille, jotka mielestäni sellaisia […]

Arkikuva 50/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Ei voi tajuta, että tätä kirjoittaessani, kun kello on jo melkein seitsemän illalla, ulkona on vielä valoisaa. Kellot on siirretty kesäaikaan (mikä on kyllä ihan käsittämätöntä rimpuilua) ja eilen narsissipurnukat huutelivat jo ostelemaan itseään kauppareissulla. Maltoin kuitenkin vielä jättää ne kauppaan, kuolevat […]

Kolmeviis on just passeli

Vajaa vuosi sitten pysähdyin miettimään (taas) elämääni ja fiilistäni suurennuslasin kanssa. Edessä häämöttävä kolmenkymmenenviiden vuoden rajapyykki sai pohtimaan, kuinka pidin itsestäni liian huonosti huolta. Päättäväisesti kirjoitin olevani tuona tulevana maaliskuisena päivänä vihdoin paras versio itsestäni. No, Päivi, menikö kuinka hyvin? Ei nyt varsinaisesti suunnitelmien mukaan ainakaan. Töiden vähentämisen sijaan olen tiristänyt vielä hieman lisää kaasua, […]

Arkikuva 49/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Sain kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tatuointiin. Olin suunnitellut alustavasti jo seuraavan tatskani, mutta sitten kävi niin kuin lahjakorttien kanssa usein käy. Unohdin koko asian. Kunnes seuraavan syntymäpäiväni nurkilla laitoin paniikissa viestin tatuoijalle, että perkele, se kortti menee umpeen ja sulla ei […]

Yksin ei ole pakko jaksaa

Sinä aamuna oli keväinen ilma. Olin nukkunut yöni hyvin, enkä osannut jännittää. Menisin vain paikalle, kertoisin ongelmani, minulle annettaisiin simppelit selviytymisohjeet, ja taas business as usual. Huomasin kuitenkin olevani vähän helpottunut kirkkaasta auringonpaisteesta. Aurinkolasit eivät herättäisi siis suuremmin huomiota, jos kuitenkin herkistyisin ja sattuisin niitä jälkeenpäin tarvitsemaan. Nousin portaat toiseen kerrokseen, enkä ehtinyt istua, kun sain […]

Arkikuva 47/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]

Huijarin paskuusviikot

Tänään se nyt oli. Ensimmäinen miniloman päivä. Rentoutumista ja aikaa itselle, pitkät unet, jotain voimaannuttavaa tekemistä. Heräsin kuitenkin vähän vahingossa kovin aikaisin. Lasten vielä nukkuessa istahdin sohvalle. Istuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Oli ihan outo, tyhjä olo. Turha. Ilman mitään sen kummempaa syytä purskahdin itkuun. Kaikki se, joka näiden muutaman vapaapäivän aikana oli tarkoitus unohtaa, painoi […]