Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Kunpa olisin tiennyt, että…

16 vuotta sitten oltiin juuri menty naimisiin, palattu lyhyeltä häämatkalta Tukholmasta ja muutettu uuteen rivitalokotiin. 1,5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä esikoisemme parkaisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ensimmäisen kerran. Tai ei se edes tainnut hirveästi parkua. Tuijotteli vaan ihmeissään. Olin hädin tuskin 21-vuotias, ja onneni kukkuloilla. Vauva oli täydellinen neuvolan esimerkkivauva, joka nukkui, söi ja kakki täysin […]

Täydellistä välipalaa metsästämässä

Kaupallisessa yhteistyössä Riitan Herkun kanssa Mää rrrakastin lasteni ruokahuoltoa, kun ne olivat pienempiä. Enkä nyt tarkoita imetystä, vaikka omat ihanuutensa (ja kamaluutensa…) siinäkin oli, vaan sitä hetkeä, kun vauva sai alkaa syödä kiinteitä. Siitä lähtien meikä oli liekeissä! Minä kuutioin, keitin, soseutin, survoin, höyrytin, pilkoin, pussitin ja pakastin. Ammensin epäilyttävän värisiin kasvismössökuutioihin kauhoittain äidinrakkautta, annostelin […]

Lähilukio, amis vai koulupaikka toiselta paikkakunnalta?

Maanantaina oli ysiluokkalaisen jatko-opintoja koskeva vanhempainilta. En usko, että olisin edes mennyt, jos en olisi tällainen merkitysten listaaja. Jollain tavoin tuntui kuitenkin tärkeältä istua kaarevan auditorion istuimessa vielä viimeisen kerran kuuntelemassa tämän lapsen asioita, vaikkei illan sisällössä mitään uutta saati mullistavaa ollutkaan. Kun tyttö vuosi sitten varovasti kertoi olevansa ehkä kiinnostunut lukiosta toisella paikkakunnalla, jähmetyin […]

Merkityksiä

Minulla on tapana keksiä päiville merkityksiä. Ihan tavallinen tiistai saattaa saada merkityksen, kun siitä on enää yhtä vähän johonkin innostavaan hetkeen kuin edellisestä hetkestä siihen. Ynnään mielessäni ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja, liimaan harmaana jatkuvalle janalle keltaisilla lapuilla tarkoitusta. Jäsennän maailmaa ja elämääni laskemalla etäisyyksiä ja mittaamalla ajankulua. Rakennan arjelle raameja maalaamalla arkipäivistä mielessäni merkityksellisempiä. Kuten […]

Punainen neulepaita

En usko että olen ainoa vanhempi, joka on tasaisin väliajoin hämmennyksestä polvillaan lastensa kasvun edessä. Kovimmin polvilumpion päälle koko kohta 16 vuoden aikana on käynyt murrosikä – epäusko siitä, kuinka aktiivisesta ja elämäniloisesta lapsesta muovautuu muutamassa kuukaudessa kaulukseensa murahteleva ameeba, jolta tuntuu hetkessä unohtuneen kaikki olennaiset ihmisyyden taidot aina kommunikoinnista omien jätteidensä keräämiseen, tuntuu toisinaan […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]

Palvo ja valvo – iho kiittää hyvistä aurinkotavoista (+ARVONTA!)

Kaupallisessa yhteistyössä P20:n kanssa Kesä on kyllä ihan best, mutta meikäläisen osalta siihen liittyy jonkin verran myös harmillisia lieveilmiöitä. Olen joskus nimennyt itseni mätäkuun muijaksi, koska olen varsin allergista ja ihottumaista sorttia. Jo pelkästä hyttysenpistosta saan ihan tuntuvia paukamia, ampiaisille olen jo hyvinkin allerginen. Kesäkukat aiheuttavat käsiini järkyttävää ihottumaa ja etenkin nuorempana sain usein alkukesästä […]

Menolippu Lintulaan

Kyllä se on kuulkaa ystävät nyt sellainen asia, että ainut tapa pysyä teinin vanhempana järjissään, on hommata mukulalle menolippu luostariin keräämään voikukanlehtiä herbaarioon, taiteilemaan hiilipiirustuksia ja valmistamaan vaapukkamehua, ja antaa sen palata sitten valaistuneena takaisin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Vaikka sitten, kun itsestä on jo aika jättänyt. Vaihtoehtoisesti lipun voi hommata ihan itselle. Siellä sitten morttelissa […]

Sun ilo on mun ilo, sun suru on mun suru

Aloitin tämän kirjoittamista jo yli viikko sitten, äitienpäivänä. Ajatukset olivat tuolloin jotenkin turhan kesken, eikä kirjoittaminen ottanut luonnistuakseen. Ajatus siitä, mitä äitiydessään tai vanhemmuudessaan on tehnyt oikein, jäi kuitenkin kytemään. Ohjeitahan äitiyteen saa jatkuvasti – vauvapalstoilta, neuvolasta, isovanhemmilta, tuttavilta, somesta. Milloin mistäkin. Mistä ihmeestä sitä sitten vastasyntyneen nappisilmiin tuijottaessaan tietää, mikä on oikeasti oleellista? Mietin […]