Puistoretki, pyllymäki ja mustikkamehutankkausta kinoksessa – parasta just nyt

Kaupallisessa yhteistyössä Riitan Herkun kanssa Ei mee aina, tai oikeestaan koskaan, niinku Strömsössä meidän lomailut. Tai on niissä toki jotain varmaakin. Lähinnä se, että joku, tai moni, sairastuu johonkin. Tai moneen. Joku saattaa ehkä muistaa viime kevään hartaasti odotetun ja valmistellun Wienin reissun, jonka lähtöä edeltävät 48 tuntia jännitettiin, pystyykö vastasairastunut influenssapotilas matkustamaan. No, niinhän […]

Vie minut, minut vie jonnekin

Tämä on merkittävä vuosi. Tai se jää ainakin omiin aikakirjoihini merkittävänä, koska olen päättänyt niin. Esikoinen päättää peruskoulunsa, keskimmäinen puolestaan siirtyy syksyllä jo yläkouluun. Mutta ennen kaikkea puolisoni, tuo vakaa tunteiden tiehöylä (his words, not mine) astelee toukokuussa seuraavalle kymmenelle. Hän täyttää siis pyöreät 40 vuotta. Nyt jos saisin maailmankaikkeudelta ja metsien keijupölyltä pyytää, niin […]

Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 11. luukku – kaikkien aikojen paras joulu!

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. Eilen suunnistin työhuoneelle jo aamuvarhaisella viimeistelemään muutamia työjuttuja. Kymmeneltä, kun olin saanut pyyhittyä kaikki to do -listani kohdat, pamautin koneen kannen kiinni, muistin nypätä roskiin vietäväksi työhuoneeni roskapussin ja suunnistin jouluvapaille. Vaikka edessä ei tällä kertaa pitkää lomaa ole, […]

Niin pal harjataan, ku persaus kestää – rutiineista karkaamalla voi tuntea itsensä olympiasankariksi

Kaupallisessa yhteistyössä Vahterusringin kanssa Luulen, että olen poikkeuksellisen huono sietämään rutiineja. Siinä, missä joku nauttii perheen kellontarkasti suunnitelluista viikoista ja saa hallinnan tunteen kautta kiksejä, minä maalailisin mielelläni päivistäni sellaisia kuin niistä kulloinkin sattuu tulemaan. Tietenkään se ei viisihenkisen perheen arkipaletissa ole kovin mahdollista, vaan koulun, töiden ja harrastusten pyhä kolminaisuus sanelee arjen kulun, joten […]

Vetelän kesän Netflix-suositukset

Emmää oikein tiedä, mitä tästäkin kesästä nyt pitäis ajatella. Jotenkin tuntuu, että tuo monen viikon ahdistava pätsi musersi alleen kaiken aivotoiminnasta lähtien ja lopulta sitä vain jumiutui viikkokausiksi odottamaan, koska elämä palautuisi viimein uomiinsa. Sellaista kummallista välitilaa koko kesä. Koska mikään aktiviteetti, esimerkiksi ylös nouseminen tai kävely huoneesta toiseen, ei tullut kyseeseen, vietin hävyttömän paljon […]

Lomamuistio

Harjoittelun piikkiin. Siten on hyvin pitkälti mennyt tämä kesäloma, kuten niin moni asia viime vuosina. Kun työ, ja sitä myötä elämä rytmeineen muuttuu, pitää monia asioita harjoitella uudestaan. Kuten nyt sitten tätä lomailua. Niinkuin jo viime viikolla kirjoitinkin, lomaa kyllä kaipaan, vaikka työstäni ihan hirmuisesti tykkäänkin. Tämä vajaan parin viikon vapaa osoitti taas vielä aiempaakin […]

Ylläri Itävallassa – lapset ovatkin parasta reissuseuraa!

Olimme heränneet yöllä puoli kolmelta ja lähteneet matkaan tuntia myöhemmin. Ne muutamatkin tunnit, joina oltiin maattu silmät kiinni, oli jännitys pitänyt valveilla. Että päästäisiinkö lähtemään tai kuka pääsisi. Kun oltiin iltapäivältä viimein lounaan jälkeen Wienissä hotellissa ja toipilaana matkannut teini nukahti, rojahdin itsekin sängylle ja ehdotin nuorimmaiselle pieniä päikkäreitä. Että sitten hieman myöhemmin jaksettaisiin vähän […]

Hallo! Kuuleeko Wien?

Muistattekin varmaan, kun tuossa reilu kuukausi sitten märisin, että meni hommaamani joulu/hääpäivälahjamatka Gdanskiin ihan reisille? Että oli lennot ja hotellit, mutta lopulta tuli pahasti työaikataulut väliin ja koko homma luiskahti penkin alle, peruuntui ja aiheutti aika voimakkaan katkeruus-reaktion allekirjoittaneessa hetkellisesti. Ei tuo nyt vieläkään lempihetkiini kuulu, mutta koska seuraava – erityisen jännittävä – matka kolkuttelee […]

Breaking: Mutsi nähty laavumakkaralla!

No okei, makkarassa ei oikeesti oo mitään yllättävää. Mutta että laavulla. Metsässä. Paikassa, jonne kavuttava matka lasketaan kilometreissä, eikä metreissä (niinku vaiks sohvalta jääkaapille, se on henkilökohtaisesti tutumpi reitti), mihin pitää pukea päälle jotain muuta kuin virttyneen kerraston pieruhousut ja, no, olla ulkona. Happea, lunta, puita, juu nou. Kaikkea tervehenkistä. Ja meikäläinen? Jokin ei täsmää. […]

Henkinen kelkka, älä jätä!

Ikä on puhuttanut täällä blogissa(kin) muutamia kertoja. Lähestyvä kolmevitonen pääsi yllättämään ahdistavuudellaan reilu vuosi sitten ja onhan sitä konkreettisia ryppyjä, näppylöitä ja harmaita hiuksiakin ikä jo ehtinyt tuoda tullessaan. Mutta vaikka ikääntyminen on herättänyt monenlaisia mietteitä, pelkojakin, koen kuitenkin jokaisen vuoden vievän itseäni ihmisenä parempaan suuntaan. Jollain tavalla vuosi vuodelta huomaa olevansa rauhallisempi, rennompi, ja […]