Niin pal harjataan, ku persaus kestää – rutiineista karkaamalla voi tuntea itsensä olympiasankariksi

Kaupallisessa yhteistyössä Vahterusringin kanssa Luulen, että olen poikkeuksellisen huono sietämään rutiineja. Siinä, missä joku nauttii perheen kellontarkasti suunnitelluista viikoista ja saa hallinnan tunteen kautta kiksejä, minä maalailisin mielelläni päivistäni sellaisia kuin niistä kulloinkin sattuu tulemaan. Tietenkään se ei viisihenkisen perheen arkipaletissa ole kovin mahdollista, vaan koulun, töiden ja harrastusten pyhä kolminaisuus sanelee arjen kulun, joten […]

Vetelän kesän Netflix-suositukset

Emmää oikein tiedä, mitä tästäkin kesästä nyt pitäis ajatella. Jotenkin tuntuu, että tuo monen viikon ahdistava pätsi musersi alleen kaiken aivotoiminnasta lähtien ja lopulta sitä vain jumiutui viikkokausiksi odottamaan, koska elämä palautuisi viimein uomiinsa. Sellaista kummallista välitilaa koko kesä. Koska mikään aktiviteetti, esimerkiksi ylös nouseminen tai kävely huoneesta toiseen, ei tullut kyseeseen, vietin hävyttömän paljon […]

Lomamuistio

Harjoittelun piikkiin. Siten on hyvin pitkälti mennyt tämä kesäloma, kuten niin moni asia viime vuosina. Kun työ, ja sitä myötä elämä rytmeineen muuttuu, pitää monia asioita harjoitella uudestaan. Kuten nyt sitten tätä lomailua. Niinkuin jo viime viikolla kirjoitinkin, lomaa kyllä kaipaan, vaikka työstäni ihan hirmuisesti tykkäänkin. Tämä vajaan parin viikon vapaa osoitti taas vielä aiempaakin […]

Ylläri Itävallassa – lapset ovatkin parasta reissuseuraa!

Olimme heränneet yöllä puoli kolmelta ja lähteneet matkaan tuntia myöhemmin. Ne muutamatkin tunnit, joina oltiin maattu silmät kiinni, oli jännitys pitänyt valveilla. Että päästäisiinkö lähtemään tai kuka pääsisi. Kun oltiin iltapäivältä viimein lounaan jälkeen Wienissä hotellissa ja toipilaana matkannut teini nukahti, rojahdin itsekin sängylle ja ehdotin nuorimmaiselle pieniä päikkäreitä. Että sitten hieman myöhemmin jaksettaisiin vähän […]

Hallo! Kuuleeko Wien?

Muistattekin varmaan, kun tuossa reilu kuukausi sitten märisin, että meni hommaamani joulu/hääpäivälahjamatka Gdanskiin ihan reisille? Että oli lennot ja hotellit, mutta lopulta tuli pahasti työaikataulut väliin ja koko homma luiskahti penkin alle, peruuntui ja aiheutti aika voimakkaan katkeruus-reaktion allekirjoittaneessa hetkellisesti. Ei tuo nyt vieläkään lempihetkiini kuulu, mutta koska seuraava – erityisen jännittävä – matka kolkuttelee […]

Breaking: Mutsi nähty laavumakkaralla!

No okei, makkarassa ei oikeesti oo mitään yllättävää. Mutta että laavulla. Metsässä. Paikassa, jonne kavuttava matka lasketaan kilometreissä, eikä metreissä (niinku vaiks sohvalta jääkaapille, se on henkilökohtaisesti tutumpi reitti), mihin pitää pukea päälle jotain muuta kuin virttyneen kerraston pieruhousut ja, no, olla ulkona. Happea, lunta, puita, juu nou. Kaikkea tervehenkistä. Ja meikäläinen? Jokin ei täsmää. […]

Henkinen kelkka, älä jätä!

Ikä on puhuttanut täällä blogissa(kin) muutamia kertoja. Lähestyvä kolmevitonen pääsi yllättämään ahdistavuudellaan reilu vuosi sitten ja onhan sitä konkreettisia ryppyjä, näppylöitä ja harmaita hiuksiakin ikä jo ehtinyt tuoda tullessaan. Mutta vaikka ikääntyminen on herättänyt monenlaisia mietteitä, pelkojakin, koen kuitenkin jokaisen vuoden vievän itseäni ihmisenä parempaan suuntaan. Jollain tavalla vuosi vuodelta huomaa olevansa rauhallisempi, rennompi, ja […]

Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään

Kun mää kaikkeni yritin. Vedin vitskuu, hehkuviinii ja valkosipulii. Olo oli silti edelleen lauantaiaamuna vähän puolikas, mutta lähdin siitä huolimatta tietenkin Turkuun, missä järjestettiin jo toiset vuosittaiset Varjo Awardsit. Vieraslista oli kasvanut viime vuodelta ja koolla oli yli 20 sometyöläistä. Ihania, vallattomia, eteerisiä, hauskoja. Ihmisiä oli paikalla melkein kaikista mahdollisista genreistä, mutta yhteistä kaikille oli […]

Maailman paras pannukakku

Jos meidän perheellä on yksi yhteinen arjen lohturuoka, se on ehdottomasti pannukakku. Pannari sopii yhtä lailla aurinkoiseen kesälomapäivään kuin vetisen ja sysimustan syystiistain iltaankin. Tai maanantain. Tämä ohje on siis ikivanha ja julkaistu aikanaan jo mun edellisessä blogissa (tai jossain niistä). Mutta koska tämän perässä tulee edelleen jonkin verran liikennettä vanhentuneesta tekstistä ja epäselvistä kuvista […]

Välillä on hyvä olla yksin

Mä olen aina viihtynyt itseni kanssa, siis yksin. Lapsena en kokenut lainkaan ongelmalliseksi keksiä vain itse itselleni tekemistä ja yksinoloa olen siitä asti myös vaalinut. Olen aina tarvinnut tilaa ajatuksilleni, sellaista tyhjää joutenoloa. Hetkiä, jolloin kukaan ei kaipaa, vaadi tai tarvitse. Ehkä juuri senkin takia pikkulapsivuodet tuntuivat niin takkuisilta ja ahdistavilta. Kun ei ollut mahdollisuutta […]