…ja koululaukun. Huomenna sitten. Talutan viimeisen kerran ekaluokkalaisen ensimmäisenä päivänä kouluun. Esitän rohkeaa, vaikka todellisuudessa pidättelen itkua. Rohkaisen, vilkutan ja pakahdun. Helpotuksesta, onnesta, haikeudesta. Jostain syystä tällä viimeisellä kerralla myös jännittää eri tavalla, kuin ennen. Olen aina luottanut, että elämä kantaa, lähettänyt lapset luottavaisesti koulutielle. Ja hienosti kaikki on mennytkin. Nyt on jostain syystä epävarma […]
PERHEARKI JA LAPSET
Rakas arki,
kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olemme kyllä tavanneet useasti, muistatko? Väsyneinä tiistai-iltoina, kun lapsi on myöhässä treeneistä ja jääkaapissa olikin enää kaksi pinaattilättyä. Pimeinä öinä, kun koko perheen kaikki murehdittavat asiat on pakko ratkaista kerralla ja jättää nukkuminen muille. Unettomia öitä seuraavina aamuina, kun kiireessä keitellään aamukahvit ilman pannua, puruja, vettä tai vaan kahvimaito on […]
Viisi koululaista ja uusi arki
Mä myönnän, etten vielä tällä viikolla kovin montaa ajatusta ole alkavalle arjelle uhrannut. No sen verran, että tänään käytiin tulevan ekaluokkalaisen kanssa kynä- ja kumiostoksilla ja muutama kouluvaate hankkimassa. Voi olla, etten vain ole uskaltanut. Kuukausi sitten jouduin miettimään tulevaa vuotta paljon ja uudelta kantilta. Jouduin puntaroimaan ajankäyttöä, laittamaan vaakakuppiin itselleni tärkeitä asioita ja perheen. […]
“Ai sä kävit kampaajalla?”
“Aika kauhee.” Kyllä noi lapset on ihania. Ehdinkin jo sadasosasekunnin olla tyytyväinen uuteen kuontalooni. Nyt tää rakeinen kuva ilmeineen kertoo kaiken oleellisen. Hyvin meni. -Päivi Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Aikakauden päätös
Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi. Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden […]
Kumman vuoro?
Muistan vielä tosi elävästi, kun lapset oli pieniä, siis oikeasti pieniä, sellasia vaippahousupieniä. Olin useamman vuoden kotiäitinä, tuupin milloin minkäkin kokoista vaunua kotoa puistoon, puistosta kotiin ja takaisin. Eestaas. Päivät koostuivat lähinnä vaippahommista, syöttämisestä, nukuttamisesta ja vahtimisesta. Kaikki päivät. Kelloa vahtasin aina. Kun helpottava avainten rapina kuului vihdoin viiden maissa ovelta, tiesin taas selvinneeni yhdestä […]
Minä kysyn, mies vastaa
Bongasin tuolta Anna-Marian naapuriblogista hauskan oloisen haasteen. Yleisestihän oon aivan umpisurkea näiden haastehommien kanssa, mutta ajattelin, että tämäpäs onkin letkeä. Saa kuulla, että mitä kaikkea se mies minusta tietää. No riitahan siitä tuli. “Jaa purjoo?! Sanoiksää purjoo? Ethän sä tunne mua yhtään!” ja ihan perus “eksä ny mitään muuta keksiny” saattoivat esiintyä tämän polttelevan keskustelun […]
Lapsen silmin
Tämä meidän 12-vuotias on jo pitkään ollut kiinnostunut kuvaamisesta. Siis sekä valokuvien ottamisesta että, tottakai tänä vloggaajien aikakautena, myös liikkuvasta kuvasta. Tyttö tykkää kuvailla ystäviään, luontoa ja kuten ikään kuuluu, itseään. Ehdotin osallistumista paikalliseen lasten valokuvauskilpailuun, jossa aiheena on puutalokaupungin tunnelma. Kuulemma jo kaverinkin äiti oli hänelle osallistumista ehdottanut ja ideakin oli valmiina. Joten pitemmittä […]
Maailman vihatuin äiti
Kun on maanantai, jolloin housut repee (ei pelkästään kuvainnollisesti ja kyllä, mistäs muualta ku haaroista), maailman huonoimman äidin osa tuntuu erityisen raskaalta. Ilmeisesti tänään on se päivä, kun lapsetkin tajusivat palanneensa kotiin. Tylsään, ärsyttävään himaan, missä kukaan ei a.) osta ruokaa, b.) tee ruokaa c.) välitä lapsista. Paikkaan, jossa asuu “maailman idiootein äiti” (suora lainaus) […]
Ihanan tavallinen oivallus
He ovat taas täällä! Elämä on palautunut alle vuorokaudessa normaaleihin uomiinsa. Eteinen on väärällään kenkiä, tiskipöytä notkuu kerran käytetyistä vesilaseista, vessanovia paiskotaan aamutuimaan, irvistellään mun kesäkeitolle, tivataan seitsemästi päivässä mitä on ruoaksi ja nahistellaan, jos aihetta on. Tai oikeastaan varsinkin, jos ei ole. Ja voi, kuinka ihanan tavallista, turvallista ja onnellista tämä onkaan! Viikossa sai […]