Hyllynlämmittäjä 2018

Juuri, kun pääsin kovaan ääneen lupaamasta, että en kyllä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, silmiini osui niin mun näköinen haaste tulevaksi vuodeksi, että siihen on lähes välttämätöntä tarttua. Tosin, samaan aikaan, kun hihkun innosta suunnitellessani haasteen sisältöä, tiedän, että tämä on juuri niitä villasukkia ja kummilasten muistamisia, jotka ovat aiemminkin jääneet kesken. Mutta koska olen […]

Yksinyrittäminen on yksinäistä

Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]

Kuudes pelaaja

Se alkaa jo matkalla. Jokainen ihokarva sojottaa kattoon, kun padilla pyörii dokumentti Lauri Markkasesta ja NBA-komissaari Adam Silver kuuluttaa hänen nimensä seitsemäntenä kaikkien aikojan kovimman korisliigan varaustilaisuudessa. Repussa on Suomen lippu, kaulahuivi ja pelipaita. Jännitys tuntuu sormenpäissä ja kihelmöi ilmassa. Ollaan matkassa kaksin, minä ja poika.  Kenellekään meidän perheen touhuja tai blogia seuranneelle tuskin tulee […]

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Maanantaina oli suuri päivä. Muijakorisporukkamme kesätauko oli vihdoin tullut päätökseensä ja tuttu puheensorina kotkotus ja nauru räkätys täyttivät läheisen koulun liikuntasalin. Koristossujen nauhat oli tiukalla ja kylmäpakkaus varmuudeksi repussa – ainahan näissä hommissa on jotain tavannut revähtää. Ensimmäisen vartin jälkeen olin valmis marssimaan ulos ovesta ja kiljumaan mennessäni, etten enää ikinä tulisi takaisin. Ruosteen maku […]

…”ja ainiin, se kirja pitää kirjottaa” + arvonta

Viime kesänä muhun oltiin yhteydessä paikallisesta vanhojen talojen yhdistyksestä, Uudenkaupungin Vanhat Talot ry:stä ja kysyttiin, lähtisinkö mukaan kirjaprojektiin. Tunsin porukan entuudestaan ja oltiin viimeksi mukana myös avointen ovien puutalotapahtumassa pari vuotta sitten, joten vastasin aika epäröimättä kyllä. En oikein ollut ihan varma, mihin olin lähdössä, lähinnä odotin kirjoittavani muutamia tekstejä johonkin yhdistyksen keväällä ilmestyvään julkaisuun. […]

Lisää palkkaa, kiitos!

Tunnustin tuossa muutama päivä sitten Facebookissa, että kaikkein raskainta luovana yrittäjänä on pakollisten sälähommien tekeminen. Myönsin myös inhoavani kaikkea esimerkiksi laskutukseen ja kirjanpitoon liittyvää jopa niissä määrin, etten meinaa millään saada laskutettua. Mikä saattaisi tietysti pidemmän päälle muodostua ongelmaksi, koska tunnetusti rahaa ei yrittäjän tilille tipu, jos ei sitä muista viitsi asiakkailtaan pyytää. Hyvin nopeasti […]

Unelmahommissa – sopiva kattaus pilvilinnoja ja realismia

*kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta Nyt olen kuulkaa liihotellut pääkaupunkiseudulla tapahtumissa parin viime viikon aikana ihan koko vuoden edestä. Juuri, kun ehdin ajatella jokseenkin toipuneeni Inspiration-gaalasta, löysin itseni jälleen takapuoli puutuneena köröttelemästä isolle kirkolle. Tällä kertaa pääkohteena oli bisnesfestari PING Helsinki, ja pari varsin sopivasti ajoitettua pressitilaisuutta lisäksi. Torstai-iltapäivänä löysinkin itseni posket pinkeinä, freesi GT […]

Arkikuva 51/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Meidän kirja tuli eilen painosta. Ihan oikea kirja, jonka tekstit minä olen ihan itse kirjoittanut. Siinä sitten punnitsin tuota sievää, pastellinsävyistä opusta kädessäni ja yritin tunnustella, miltä nyt tuntuu. Onko olo huojentunut, iloinen, riemukas, ylpeä? Eikö joltain kuuluisi tuntua, kun saa yhden […]

Arkikuva 45/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. (kukaan ei varmaan huomannut, että viime viikon arkikuva jäi postaamatta, kröhöm…) Kuten jo viime viikon postauksessa kerroinkin, nämä meitsin työkuviot on laajentuneet viime kuukausien aikana vähän yllättäviinkin suuntiin. Välillä itseäkin naurattaa, kun kysellään, että mitäs instanssia se rouva tällä kertaa edustaa. Etenkin, kun […]

Vuosi freelancerina – kannattiko?

Eilen oli kamala päivä. Aamusta alkaen tahmeaa liisteriä ja pakkopullaa, turhautumisen kyyneliä ja kiinnostuksen puutetta. Oikeastaan koko tammikuu on ollut jollain tavoin nihkeä. Pahoja päänsärkyjä, haluttomuutta ja saamattomuutta. Perkeleen harmaita jouhihiuksiakin sojottaa päälaelta koko ajan enemmän. Eilen tulin miettineeksi, miksi kaikki on tuntunut niin hankalalta ja raskaalta. Eikö tämän freelancer-ajan pitänyt olla auvoa ja iloa, […]