Huomenna lupaan herätä reippaasti. Olla aurinkoinen ja hyväntuulinen. Lupaan olla valittamatta väsymystä tai pimeyttä. Nautin aamukahvistani, heitän vitamiinit kitusiini ja voisinpa jopa koittaa syödä jotain. Ehkä jopa herään hiukan aiemmin, ihan vaan siitä ilosta, että pääsen taas töihin!
Meillehän osui tuo yrjöbingon täysosuma taas joka talviseen tapaan tiistaina. Tai oikeastaan aika vaatimaton osuma vielä tässä vaiheessa, kun sairastuneiden listalla komeilee ainoastaan nuorimmainen ja hänkin palaa huomenna jo päiväkotiin. Sen verran kuitenkin olen 12 vuoden vatsavaivain erityiskokemuksella oppinut, että mattoja on vielä hetkeen turha rullailla paikoilleen, saati päästää vahingossakaan mitään helpotuksen huokauksia. Yrjön vihulainen iskee joka kerta takavasurista.
Mulle riittää nyt hetkeksi kuitenkin se, että pääsen ihmisten ilmoille. Vatsatauti-kodista tulee välittömästi hullujen huoneen ja spitaalihoitolan risteytys. On pyyhkeitä ja ämpäreitä. On gefiluksia ja bifiduksia. Desinfiointiaineita ja rättejä. Pyykkikoneen jatkuvaa linkousta. Ahdistunut hiki, likainen tukka. Oman olon neuroottista vahtimista. Jokaiseen kolahdukseen ja yskäisyyn heräilyä. Joko? Kuka? Mihin? Osuko tapettiin?
Huomenna lupaan kerätä parissa päivässä luumahtaneen itseni siis reippaasti kasaan ja mennä innokkaasti työmaalle. Se on muuten jännä, miten voi olla saamatta aikaan juurikaan mitään, kun vaan jotenkin koko ajan on varma, että kohta nasahtaa. Eli kämppä on taas ja edelleen, kuin kaaos. Luonnollisesti.
Huoh. Pysykää terveinä!
-Päivi-
Tollasen jälkeen työpäivä tuntuu niin lomalta, tsemppiä!
Kyllä! Ja tänään oli töissä tosi aikaansaava olo! 😀
Meillä on vähän toi sama.
Kuopus tuli päiväkodista iloisesti maanantaina kertoen tärkeän uutisen, kuinka päiväkotikaveri oli aamulla oksentanut kesken leikin.
Siitä se sitten lähti. Ei oksennuksen oksennusta (vielä), mutta epäluuloinen äiti-ihminen valvoo öisinkin kuuntelemassa, kuinka lapset kääntävät vuoteessa kylkeään.
Sängyt on tyhjennetty ylimääräisistä unikavereista ja patjat vuorattu ikean muovitetuilla patjasuojilla (loistava keksintö muuten!). Kumihanskat, käsidesit ja vaihtopyyhkeet ja lakanat on tsekattuna valmiiksi – aion olla valmiina taisteluun, kun sen aika tulee.
Ja tuleehan se. On tullut meille joka halvatun vuosi siitä lähtien, kun on lapsia talossa asunut.
Hahaha, se on just tota! Ja ihan sama meillä, 12 vuotta on jo kokemusta joka talvisesta vieraasta. Ei oikein jaksa ilahduttaa… Huoh. Jospa se helppaa, kun nuo kasvaa.. Joohan?
Voi teitä, tsemppiä sinne sairastupaan. Toivottavasti tauti on jo ohi? Minä haluan nyt ilahduttaa sinua: http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.de/2015/01/ilahduta-bloggaajakaveria-haaste.html Lähdepä mukaanhaasteeseen!
Oi, ihanasti kirjotit! Kiitos! <3