Kiire on kaikonnut, stressi on ohi. Joulupäivä on perinteisesti pyhitetty lojumiselle. Kirjoille, syömiselle, leikille ja aivot naulaan -komedioille telkkarista. Mainitsinko jo syömisen? No, se ansaitseekin useamman maininnan. Meillä oli tänä vuonna erityisen rento jouluaatto. Oltiin ihan vaan oman perheen kesken, ihan omin aikatauluin. Ei kiirettä, eikä stressiä. Laiteltiin ja pöydät katettiin, mutta ilman paniikkia. Rennosti […]
Pikainen joulunalusmoi bataateilla
Mä alotan varmaan jokaisen postauksen samalla tavalla, mutta hyvänen aika, mihin tää aika on taas kadonnut?! Jouluun on (ainakin lasten laskujen mukaan) enää viisi yötä. Jestakset sentään, kun olis taas kovasti puuhaa. Taidan jälleen eniten odottaa aatonaattoiltaa, talon hiljaisuutta, kinkun ja kuusen tuoksua ja rauhassa nautittua viinilasillista. Siihen asti painetaan kuitenkin täysillä vielä töitä ja […]
Salongin popsahdus!
Jos joulutunnelmasta onkin tässä vesisateessa ollut hieman pulaa viime aikoina, fiiliksiin pääsi viimeistään tänään, kun olin talkooapuna suloisessa pop up -kahvilassa, Eleonoran salongissa. Uusikaupunki on hieno, vanha puutalokaupunki, palvelut ovat monipuoliset ja kivoja pikkupuoteja on monia. Tunnelmaltaan autenttinen, wanhan ajan kahvila täältä vain on puuttunut. Kun minua kysyttiin auttelemaan juuri tälläiseen pop up -kahvilaan, arvaatte […]
Pikkuveskin pikapikkuremppa!
Jos joltakulta on mennyt ohi, pahoittelen kertaalleen vielä tätä blogihiljaisuutta. Päivät töitä ja illat teatteria, siinä ne tärkeimmät syyt. Niin ja tietysti lapset, joulu ja kaikki perushärdelli. Juu nou. Että siks. Mutta en mä unohda, heti aina bloggailen kun vaan ehdin! Viikonloppuna vähän jo Facebookissa paljastelinkin (no en ny sillee!), että päätettiin yht’äkkiä vaihtaa alakerran […]
Karkulainen löydetty!
JouluPäivi tuli, kuin tulikin piilostaan! Hiljaa hiipi, eikä ihan täysillä kulkusia joraile vieläkään, mutta pikkuhiljaa messissä kuitenkin. Itsenäisyyspäivänä se joulutus usein nimenomaan alkaa. Meillä on perinteenä keitellä tuolloin riisipuuro ja metelisoppa ja joo, muutenkin hieman ylensyödä. Ikäänkuin harjoituksena joulua varten. Heh. Koko Uskola ei vielä jouluasuun ole puettuna, mutta tämä pitääkin tehdä pikkuhiljaa. Ikäänkuin pitkittää […]
Joululeffojen TOP 5
Niinkuin olen täällä kitissyt, mulla on ollut hieman ongelmia virittäytyä joulun tuloon. Liekö syynä tuo kaamean harmaa syyskeli, vai jatkuva kiire, en kuitenkaan ole päässyt vielä lainkaan fiilistelemään pakettien rapinaa, hyasintin tuoksua tai piparkakkujen leipomista. Tuoksut on mulle olleet aina joulufiiliksen luoja numero yksi, mutta tässä kohtaa, kun ei meinaa saada tunnelmasta kiinni, on lähdettävä […]
Sätkytellään.
Mulla on sellanen olo, että sanainen arkku on täysin tyhjä. Tai koko akkakin sen puoleen. Ihan kuin olisi ilmapallo, josta pikkuhiljaa pakenee ilma. (enkä puhu nyt vatsavaivoista…) Mennyt viikko oli aikamoinen. Työt ja teatteri, päiväreissu Helsinkiin, rautakaupan inventaario, kuopuksen kuume ja korvatulehdus. Ja kaiken kukkuraksi aimo lastillinen sellaista paskaa, mistä ei voi edes kirjoittaa. On […]
Joulun avaus.
Tasan kuukausi jouluaattoon! Sieltä se jälleen tulla jollottaa, joka kerta yhtä suurena yllätyksenä (ja hiukan pyytämättäkin…). Uudenkaupungin joulu starttaa perinteisesti marraskuun lopulla joulukadun avauksella, jouluvalojen syttymisellä ja Wanhanajan markkinoilla. Tänä vuonna pääsin minäkin kiertelemään käsityöläiskojuja ja värjöttelemään tien reunalle tonttukulkueen ohimarssia odottaen. Olo oli samaan aikaan haikea ja vapautunut. Kuinka paljon vähemmällä työmäärällä pääsenkään tänä […]
On the radio.
Voi maailma. Myönnän olleeni täysin varma että kuulostan aivan idiootilta Yle Radio Suomen lihavuutta koskevassa keskustelussa. Itselle jäi lähinnä fiilis änkyttämisestä ja ajatusten karkailusta, kehotin eilen jo ystäväänikin muistuttamaan, etten enää lupaudu mihinkään asiallisiin keskusteluihin. Ku en vaan osaa. Lopulta olin kuitenkin aika iloisesti yllättynyt, kun en kuulostanutkaan täysin dorkalta! (ja hei, onneks niillä on […]
Asennekysymys.
Mun on ollut aina vähän vaikeuksia ymmärtää hapannaamoja. Ihmisiä, jotka suorittavat elämää. Tyyppejä, joille tärkeintä on, että kaikki on suorassa ja niin penteleen täydellistä. Kivikasvoisia vastaantulijoita, joille pelkkä hymyilykin tarkoittaa kontrollin menettämistä. Ja voi kuulkaa, tiedän juuri tasan tarkkaan, kuinka kaltaiseni pyryharakat ärsyttävät edellämainitun tyyppisiä ihmisiä. Mutta minä pidän lähes elämäntehtävänäni tätä pyryharakoimista. Jos voin […]