Tuntuu samalta kuin lapsena, kun kävi keittiössä keksivarkaissa. Ja vieläpä niin monta kertaa, että lopulta keksipaketista jäi jäljelle vain tyhjät kuoret. Tuntuu rikolliselta. Kuin olisi tehnyt jotain peruuttamatonta ja anteeksiantamatonta. Ei oikein osaa olla, eikä varsinkaan aloittaa mitään. Pyörii vain kuin puolukka, tiedätte kyllä missä. Otin tänään kaupalla käyttöön uudet aukioloajat. Nyt sesonkien ulkopuolella suljen […]
ajatukset
Inspiration overload.
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että blogeissa, lehdissä, tv:ssä ja joka puolella on aivan liikaa kaikkea ihanaa? Ihastutteko koskaan useamman “tyylisuunnan” juttuihin osaamatta päättää, mikä se juuri oma tyyli on? Tai toisaalta, tarviiko jotain tiettyä tyyliä noudattaa edes kovin tarkasti? Mulla nousee aina silloin tällöin pintaan eräänlainen sisustuksellinen identiteettikriisi. Ihastelen lehdistä ja blogeista upeita koteja, tyylisuunnista […]
Ei koskaan enää!
Tein virheen. Menin turhautuneisuudessani laskemaan, kuinka kauan makkariremppa on kestänyt tähän mennessä. No arvatkaa. PUOLI VUOTTA! Seriously. Ihmiset rakentaa talojakin tuossa ajassa, kun me ollaan nyitty tota kahdeksan neliön koppia! Ja kun sen rempan sais edes pysymään siellä yhdessä huoneessa. Vaan ei. Pölyä, villaa, likaa, työkaluja, remppavaatteita ja laudanpätkiä seilaa ympäri eteistä, kuistia ja portaikkoa. […]
Hei hei, heinäkuu!
Pitkä heinäkuu alkaa olla vihdoin ohi. Aika työpainotteiseksi pääsi menemään täällä päässä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua nahoissa. Olen yllättänyt itseni aivan uuden tyyppisistä sähläys-tilanteista, unohtelen, hukkaan ja hajotan asioita. Ärsyttää aivan suunnattomasti, en mä sentään tämän luokan säätäjä yleensä ole! Sen verran tää väsysäätö vaikuttaa elämään niin kotona, kuin töissäkin, että tajuan ihan itse, että […]
Lepopäivä.
Ei se mitään pelkkää liirumlaarumia ole, se lepopäivän pyhittäminen. Nyt kun taas tuli vietettyä pari viikkoa putkeen aika tiiviisti työmaalla, tuntui enemmän kuin hyvältä, kun mieheni lupasi mennä pitämään kauppaa pystyssä täksi päiväksi. Kyse ei näin sunnuntaisin ole kuin muutamasta tunnista, mutta on silti niin eri asia olla menemättä kokonaan. Olen nukkunut väsymystäni tuntikaupalla eilisen […]
Tervetuloa Uskolaan.
Tabula rasa. Koskaan ei ole blogi pyörinyt mielessä yhtä paljon, kuin viime viikkoina. Kun sitä blogia ei yht’äkkiä ollutkaan. Tuntuu aika hullulta, millaisen surutyön joutuu käymään läpi jonkun itse kirjoittamansa hömpötyksen takia. Toisaalta Matkalla Kotiin-blogiin oli tallennettu ajatuksia, tapahtumia ja meidän perheen elämää 2,5 vuoden ajalta. Siitä oli tullut mulle ikäänkuin julkinen päiväkirja, paikka jonne […]