En tiedä, voinko äitinä tulla mistään onnellisemmaksi, kuin nähdessäni oman lapseni unelman toteutuvan. Säihkyvät silmät ja jännittyneen hymyn. Tapahtuman jälkeisen innokkaan puheripulin. Saatiin eilen ex-tempore tilaisuus päästä nopeasti tapaamaan pätkäpojan suurta idolia, Susijengin sentteriä, oman kylän poikaa, “meidän Junnua”. Pientä jännitti mahdottomasti, mutta onneksi Junnu oli selkeästi jutellut korisjunioreiden kanssa aiemminkin ja pätkäkin vastaili lyhytsanaisesti. […]
lapset
Köyhien lasten popot, eli vinkki de kenkä.
Kuten jo nakit ja MUTSIn infolehdelläkin valaisen, mä olen täysin merkkitiedoton. Mulle on, teini-iän yksiä Leviksen viisnollaykkösiä lukuunottamatta, aina ollut täysin yhdentekevää, minkä merkkisiä retkuja päälläni kannan tai tyynyjä sohvallani lepuutan. Olen lapsi lama-ajalta, yksinhuoltajan tytär, joten tuolloinkaan ei paljon ollut varaa merkkeihin panostaa. Sanotaanhan sitä, että “köyhällä ei ole varaa ostaa paskaa” ja toki […]
Taikatukka
Pätkäpojan tukka oli päässyt venahtamaan taas aikamoiseksi kypäräksi. Eilen oli vihdoin parturi ja poika muistuttaa jälleen itseään. Vaan kuinkas kävikään leikkuun jälkeen… “Äiti.” “No?” “Se tais sittenkin olla taikatukka. Mä en saanu uudella tukalla yhtään koria harkoissa.” Ehkä liikkiksin. <3 -Päivi-
Harjataan hampaat!
Meidän lapset on olleet aina suht reippaita pesemään hampaitaan. Erityisesti vanhimman kanssa ollaan oltu tarkkana, hän kun on joutunut kokemaan jo niin niskavedot, kuin muutkin hammasraudat. En voi kuin ihailla lasten kykyä sopeutua, ahdistavan näköiseen yörautahökötykseenkin tyttö tottui lopulta hetkessä ja nukkuikin häkkyrän kanssa useamman vuoden. Hyvä kuitenkin niin. Me ollaan aika onnekkaita täällä Suomessa, […]
Murkkuikä nounou.
Ei vielä. Mä en ole valmis. Mä olin ihan just äsken vielä itse tuon ikäinen. Vitosluokkalainen, toisella kymmenellä. Ykstoista. Niin kaikkitietävä, niin ihastunut. Kuitenkin niin hauras ja särkyvä. En kai mikään lapsi enää, en kuitenkaan niin kovin isokaan. Tisseihinkin sattui. Eka poikaystävä (kaks päivää), eka suudelma (kaks sekuntii). Ekat rintsikat, ekat dödöt, ekat ripsarit. Ihmisen […]
Valmiina ollaan!
Reput ja penaalit. Kynät, kumit, viivottimet. Todistukset nimmareineen. Kontaktimuovirulla. Huomenna alkaa arki. Tänä vuonna koulujen alku tuntuu lähinnä helpottavalta, ei niinkään haikealta. Taas yksi pitkä kesäloma saatiin jotenkuten hoidettua, lapset ei kuolleet nälkään, eikä repineet toisiltaan (kaikkia) hiuksia päästä oltuaan monta viikkoa päivät kaksin. Kumarran perusopetuksen suuntaan lämpimästä kouluruoasta ja kouluterveydenhuollosta. Jokailtainen “mitäs noi huomenna […]
Minifarmi; lande kaupungissa
Tämä Uusikaupunki on vähän sellainen pähkähullujen ideoiden mekka. On kävelty köysiä pitkin Paskalahden yli, järjestetty selviytymisleiri keskellä talvista toria ja nyt tuotiin lande kaupunkiin Minifarmin muodossa. Mutta usein niistä hulluimmista ideoista hioutuu nimenomaan kirkkaimmat timantit. Niinkuin nyt vaikka tämä Minifarmi. Yksinkertaisessa hullumaisuudessaan nerokas idea. Tällainen koko perheen tervehenkinen maalaiskarnevaali on mitä tervetullein idea pienet nakkisormensa […]
Kesäelämää.
Meillä eletään kuin pellossa. Melukylässä. Lomalla. Tehdään vaan muutamia pakollisia hommia (niinku käydään esim. töissä…), syödään miten sattuu, retkeillään olkkarissa ja nukahdetaan joka ilta inan liian myöhään. Ei noudateta mitään aikatauluja, paitsi päivittäistä uimista. Lojutaan rannalla, kylvetään aurinkorasvassa ja haukataan muistaessamme jotain muutakin ruokaa, kuin leipää ja suolakeksejä. Kontrollifriikin ja rutiinireetan painajainen. Kämppä kuin hävityksen […]
Säilötään syksyn varalle
“Äiti.” “No?” “Ei mitään. Tarkistin vaan, että sä oot siinä.” Lapset ovat taas kotona. Mun ihanat, pienet hippiäiset. Huumorintajuiset pellavapäät. Kesän ruskettamat pisamanaamat. Ihanat, höppänät veijarit. Meillä oli ihana viikko. Nautittiin kaikilla aisteilla, tehtiin normaaliin lapsiperhearkeen sopimattomia spontaaneja päätöksiä, hihiteltiin työpäivän jälkeen autossa teinien lailla että “mitä tehtäis”. Käytiin kaupassa ekan kerran perjantaina, kun kahvimaito […]
Kuistilla
Kuisti taisi olla se ensimmäinen kohta, johon Uskolassa aikanaan ihastuin. Luonnollisesti, olihan se ensimmäinen tila, johon tässä talossa olen jalkani asettanut. Tuolloin kuisti oli vielä kauttaaltaan männyn värinen, mutta potentiaali oli havaittavissa jo tuolloin. Söin mielikuvissani kuistilla aamiaisia, join päiväkahveja, kestitin vieraita ja otin päivätorkkuja. Pienen ehostuksen jälkeen kuisti onkin päässyt juuri noihin tehtäviin. Kalustus […]