Sulkeuduin joulukuun alussa kuukauden mittaiseen joulukuplaan, kauas kaikesta arkisesta, etenkin kaiken pilaavasta pandemiasta. Henkisen jaksamiseni pikkuruinen pipetti oli siihen mennessä läikkynyt jo niin monesti yli, että tein, kuten kaltaiseni haihattelijat arjen tympeyden lakaistessa jalat alta tekevät: pakenin. Kelluin joulunpunaiset lasit silmillä kuplassani tyytyväisenä. Kävin itsekseni aktiivisen ajatuspainin ja päätin olla murehtimatta laskupinoja, kirjoittamista odottavaa kirjaa, […]
uusi vuosi
2019: hae opiskelemaan ja leivo kakku
Vuoden ensimmäinen päivä on perinteisesti uusi alku. Tyhjä paperi, jolle lähdetään kirjoittamaan uutta tarinaa. Paitsi että harvoin ne oikeasti ovat näin kalenterisidonnaisia – uudet alut tupsahtelevat usein yllättäen keskellä maaliskuista tiistaita tai marraskuun sohjoista ruuhkaa. Jonkinlainen tarve edellisen vuoden niputtamiselle ja uuden – paremman – aloittamiselle vuodenvaihteessa kuitenkin on. On kuin kerran vuodessa kaikki maailman […]
Bring it on 2018!
Monta kertaa ehdin avata viikon aikana jo uuden, tyhjän kirjoituspohjan. Aloittaakin yritin monta kertaa. Mutta jotenkin, vaikka ajatuksia on ollut paljon, ne on risteilleet vähän hajanaisina, seilailleet päässä ristiin rastiin, löytämättä sopivaa risteyskohtaa, josta löytyisi homman punainen lanka. Lopulta päätin vain aloittaa. Tulkoon nyt sitten yksittäisiä ajatusroiskeita, kun sellaisia tämä mennyt vuosi kerran tuottaa. Varmaan […]
Hei 2017, joko uskallan olla onnellinen?
Epävarmuus. Jos aikuisvuoteni pitäisi kiteyttää yhteen sanaan tai määreeseen, se olisi epävarmuus. Sain ensimmäisen lapseni aika nuorena. Halusin vauvan, ja koko perheen niin kovin, että se hengästytti ja tuntui lähes fyysisenä kipuna reiden sisäosissa. Helmikuussa menin naimisiin, maaliskuussa täytin 21 ja huhtikuun alussa esikoinen ponnisti tapittavin silmin maailmaan. Tuosta, elämäni keväästä, tulee alkavana vuonna kuluneeksi […]
Ihanaa, onnellista, kaunista, parempaa…
… alkavaa vuotta 2016! Mä meinaan tulevana vuonnakin tehdä taas joukon vaikeita (ja todennäköisesti paskoja) päätöksiä, sukeltaa vielä vahvemmin teinin kanssa selviytymiseen saatellessani esikoisen yläasteelle ja oikeastaan vaan koittaa olla. Elää suorilta käsin tuomitsematta, olla kiinnostuneempi omista asioistani, kuin muiden ja opetella ymmärtämään niitä, joiden mielipiteet eroavat täysin omistani. Toivon tietysti, että nuo päätökset osoittautuvat […]
Mikäs vuosi se tämmönen oli?
Se on kuulkaas kokonaista kaksi päivää jäljellä armorikasta vuotta 2015. Koitin tossa tämän päiväisellä Turun reissulla hiukan fundeerata, että minkäslainen vuosi tämä nyt sitten oli. Mitä tapahtui, tapahtuiko mitään ja oliko tästä nyt kellekään mitään iloa. Koska tämä bloggaajan elämä on ihan ensteks pöhköintä hommaa, jouduin tietysti tarkistamaan vuoteni kulun täältä. Enhän mä muuten mitään […]
Liian laiska sadan päivän haasteisiin. Mut onneks aina voi siirtää sohvaa.
Voi tätä alkuvuotta. Yks on sata päivää ilman viinaa, toinen lankuttaa, kolmas kyykkää, neljäs ilmottaa ettei ainakaan aio tehdä seuraavaan sataan päivään yhtään mitään, vähiten osallistua mihinkään haasteeseen. Mä kuulunen ehkä varovaisesti tohon viimeseen ryhmään. Varovaisesti siksi, että taisin just viime kerralla ilmoittaa osallistuvani lukuhaasteeseen. Mutta se oli sellainen leppoisa, pakoton haaste. Mukava. Sen sijaan […]
Loman lopettajaiset ja lukuhaaste 2015.
Tulihan sitä jo lomailtua. Nukuttua, levättyä, talsittua villasukissa päivät pitkät poistumatta pihalle. Tuijotettua Netflixiä, luettua kirjoja, löysäiltyä koko perheellä. Huomenna koittaa paluu arkeen, onneksi tosin pehmeän laskun merkeissä. Onhan tiistaina taas vapaa. Mutta kuitenkin. On aika skarpata. Nyppiä kulmakarvat ja juoda litroittain vettä, jotta tuo joulupöhö tosta pikkuhiljaa laskehtisi. Joulu on myös tarkoitus siivota tänään […]
Heipat!
On tullut jäähyväisten aika. Paljon se antoi, vielä enemmän otti. Vuosi 2014 ei ollut (taaskaan) kovin helppo. Olen vissiin joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan toivonut tulevalta vuodelta tasaisuutta. No ei oo näkyny. Ja tokihan mä itse aina ajaudun tilanteisiin, jotka tuovat arkeen aikamoista actionia. Enkä varmaan osaisi edes vaan olla ja ihmetellä. Ikäviä yllätyksiä […]
Mörökölli minut vieköön!
En ole enää aikoihin tehnyt lupauksia uuden vuoden alkaessa. Ainakaan julkisia. Nytkään en puhu mistään virallisista, kiveen kirjoitetuista lupauksista, mietiskelin kuitenkin aamulla pyykkiä viikkaillessani, mihin sitä voisi tänä vuonna erityisesti panostaa. Edellinen vuosi tuntui juoksahtavan taas alta turhankin nopeaan, pieni tuli persiin alla juostiin koko vuosi. Jatkuvassa hälytystilassa ei tule kuin äkäisiä äitejä ja kus… […]