Vähän iisimmin

Ei meillä koskaan oikein kummempia pääsiäisperinteitä ole ollut, mutta tänä vuonna ei sitten sitäkään vähää. Normaalisti yön aikana lapsille suklaamunia piilotelleelle pääsiäispupullekin oli ilmeisesti jäänyt vapaiden kunniaksi niin sanotusti ränni päälle, kun oli kokonaan unohtanut piilottelubisneksensä. No, onneks iskä paikkasi. Mä olen vähän tarkoituksella jättänyt blogin tänne nyt keväällä olemaan rauhassa ja hengähtänyt vähän itsekin […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Kolmekymmentä ja seitsemän

Mikä olisikaan parempi syy rikkoa useamman viikon kirjoitustauko (lue: sairastelu- ja toipumistauko) kuin oma vanheneminen. Nimittäin tällä päivämäärällä tasan 37 vuotta sitten kairailin tietäni ulos äidistäni ja illalla yhdeksän jälkeen parkaisin ensi kertaa kätilön käsivarsilla. Olin sellainen reilun neljän kilon paketti, kuulemma kinasta valkoinen ja vähätukkainen. Tukka minulle kasvoikin vasta ilmeisen hitaasti, ja kun kasvoi, […]

Merkityksiä

Minulla on tapana keksiä päiville merkityksiä. Ihan tavallinen tiistai saattaa saada merkityksen, kun siitä on enää yhtä vähän johonkin innostavaan hetkeen kuin edellisestä hetkestä siihen. Ynnään mielessäni ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja, liimaan harmaana jatkuvalle janalle keltaisilla lapuilla tarkoitusta. Jäsennän maailmaa ja elämääni laskemalla etäisyyksiä ja mittaamalla ajankulua. Rakennan arjelle raameja maalaamalla arkipäivistä mielessäni merkityksellisempiä. Kuten […]

2019: hae opiskelemaan ja leivo kakku

Vuoden ensimmäinen päivä on perinteisesti uusi alku. Tyhjä paperi, jolle lähdetään kirjoittamaan uutta tarinaa. Paitsi että harvoin ne oikeasti ovat näin kalenterisidonnaisia – uudet alut tupsahtelevat usein yllättäen keskellä maaliskuista tiistaita tai marraskuun sohjoista ruuhkaa. Jonkinlainen tarve edellisen vuoden niputtamiselle ja uuden – paremman – aloittamiselle vuodenvaihteessa kuitenkin on. On kuin kerran vuodessa kaikki maailman […]

Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 11. luukku – kaikkien aikojen paras joulu!

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. Eilen suunnistin työhuoneelle jo aamuvarhaisella viimeistelemään muutamia työjuttuja. Kymmeneltä, kun olin saanut pyyhittyä kaikki to do -listani kohdat, pamautin koneen kannen kiinni, muistin nypätä roskiin vietäväksi työhuoneeni roskapussin ja suunnistin jouluvapaille. Vaikka edessä ei tällä kertaa pitkää lomaa ole, […]

Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 7. luukku – Kirkossa

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. En ole mikään erityisen uskonnollinen ihminen, tai no, oikeastaan en ole sitä kyllä ollenkaan. Toki minultakin löytyy itsenietsimis- ja henkistymisaikani rippikouluiän molemmin puolin ja ilmiöinä eri uskonnot ovat kiinnostaneet minua aina, mutta mihinkään yhteen suurempaan jumalolentoon en usko. Tai […]

Anteeksi, jos sinulle päivänselvät asiat ovat minulle joskus vaikeita

Minusta tammikuu on aina ollut ylivoimaisesti vuoden ankein kuukausi. Kilpailu kategorian piikkipaikasta ei ole ollut edes kovin tiukka – joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan jälkeinen usein harmaa, arkinen ja ennen kaikkea pitkä kuukausi on tuntunut olevan vain tiellä kevättä kohti mentäessä. Usein jo helmikuun ensimmäisenä päivänä helpottaa. Mutta tammikuu? Ei helevetti. Tänä vuonna tosin marraskuu päätti […]

Punainen neulepaita

En usko että olen ainoa vanhempi, joka on tasaisin väliajoin hämmennyksestä polvillaan lastensa kasvun edessä. Kovimmin polvilumpion päälle koko kohta 16 vuoden aikana on käynyt murrosikä – epäusko siitä, kuinka aktiivisesta ja elämäniloisesta lapsesta muovautuu muutamassa kuukaudessa kaulukseensa murahteleva ameeba, jolta tuntuu hetkessä unohtuneen kaikki olennaiset ihmisyyden taidot aina kommunikoinnista omien jätteidensä keräämiseen, tuntuu toisinaan […]

Mitä kuuluu?

Minä kun olen tällainen alituiseen itseäni, ympäristöäni ja välillä tuntuu että melkein koko maailmankaikkeuden fiiliksiä pakonomaisesti tutkiskeleva yksilö, niin tulin yksi ilta tällaista ”miltä musta tuntuu” -havainnointia tehdessäni miettineeksi, etten oikein itsekään tiedä, mitä mulle kuuluu. (Ja kuten muut vastaavan tutkailuominaisuuden omaavat tietävätkin, sellainen ei lainkaan sovi, vaan tällaiselle tietämättömyydelle pitää mahdollisimman pikaisesti kaivaa syy. Koska […]