Sattumaa vai jotain suurempaa?

Jotakuinkin 3,5 vuotta sitten olin lähes varma, että meille tulee avioero. Sinä keväänä kirjoitin ensimmäisen version tästä. Sen loppu oli erilainen kuin tuon lopullisen, vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaistun kirjoituksen. Ihminen, joka tunsi mut kaikkein parhaiten, johon luotin kaikkein eniten, jota olin valtaosani elämästäni rakastanut enemmän kuin mitään muuta, oli parin vuoden aikana ajautunut huomaamatta […]

Ystäväni alakulo

Ei saa jarruttaa.  Menen kovaa, pidän yllä vauhtia, jotta en vain ehdi pysähtyä. Painan kaasua, kun pitäisi jo ymmärtää hellittää. Haalin maat ja taivaat. Kauhon lautaselleni tehtäviä, jotka eivät siihen kuulu. Puutun, pidän kiinni, roikun. Antakaa minun tehdä. Pitäkää minut mukana. Älkää päästäkö minua tyhjään. En uskalla kokea tyhjää. Olen koko ikäni kamppaillut alakuloisuutta vastaan. […]

Nauti nyt, kun ne ovat isoja

Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut kirje esikoisen nimellä. Paperin yläkulmassa luki rauhoittavalla fontilla, mutta kuitenkin jotenkin pompöösein kirjaimin KUTSU RIPPIKOULUUN! Vaikka toki tätä oltiin tiedetty odottaa (ja ehkä hieman kakkubuffettiakin suunniteltu), hätkähdin kirjeestä vähän. Väittävät nyt pokkana, että lapsi on kohta viidentoista. Joka kuukausi lähempänä itsenäistymistä. Vastahan mä opin sen seurasta nauttimaan ja olemaan sille […]

Kuudes pelaaja

Se alkaa jo matkalla. Jokainen ihokarva sojottaa kattoon, kun padilla pyörii dokumentti Lauri Markkasesta ja NBA-komissaari Adam Silver kuuluttaa hänen nimensä seitsemäntenä kaikkien aikojan kovimman korisliigan varaustilaisuudessa. Repussa on Suomen lippu, kaulahuivi ja pelipaita. Jännitys tuntuu sormenpäissä ja kihelmöi ilmassa. Ollaan matkassa kaksin, minä ja poika.  Kenellekään meidän perheen touhuja tai blogia seuranneelle tuskin tulee […]

Kai se siinä sit oli

Sen voi tuntea jo aamuisin. Vanhan talon lattianraosta ujuttautuu yön viileys sisään ja saa vetämään varpaat peiton alle. Syksyn tuoksun voi melkein haistaa makuuhuoneeseen asti. Aamut voisi aloittaa lausumalla jotain runollista, kuten ”on ollut kylmä yö”. Kun lauantaiaamuna tassuttelin kahvinkeittoon, oli ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen vedettävä villasukat jalkaan ja kietouduttava paksuun neuletakkiin. Aamun sanomalehteä lukeakseen […]

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Maanantaina oli suuri päivä. Muijakorisporukkamme kesätauko oli vihdoin tullut päätökseensä ja tuttu puheensorina kotkotus ja nauru räkätys täyttivät läheisen koulun liikuntasalin. Koristossujen nauhat oli tiukalla ja kylmäpakkaus varmuudeksi repussa – ainahan näissä hommissa on jotain tavannut revähtää. Ensimmäisen vartin jälkeen olin valmis marssimaan ulos ovesta ja kiljumaan mennessäni, etten enää ikinä tulisi takaisin. Ruosteen maku […]

Mikään ei ole varmaa

Olin ehtinyt perjantaina kehittää itselleni pienimuotoisen eksistentiaalisen kriisin. Oli taas hetki, jolloin mikään ei tuntunut miltään. Mietin tarvitsevani sekä lisää koulutusta että haastetta, pohdin, mihin erityisesti haluaisin suuntautua. En keksinyt vastausta. Heittäydyin sohvalle, kello näytti neljää. Kaikki tuntui valjulta ja tympeältä. Uppouduin lakoniseen somen tuijotteluun. Ensimmäisenä näin tuttavani päivityksen Facebookissa. Hän kirjoitti nähneensä vierestä terroriteon […]

Mutsin uhmaikä

Tasan kaksi koulupäivää siihen sitten meni. Lapset aloittivat koulunsa torstaina, ja jo perjantaina raahustettuani Robbie Williamsin keikalta väsähtäneenä kotiin, olin valmis viikkaamaan lapaseni tiskiin. Eteisen lattialla oli vastassa lenkkaria, reenikampetta, reppua ja lippistä, pöydällä pino päällystettäviä kirjoja ja jääkaapissa valo, joka sekin jotenkin erityisen himmeä. Mustikkamukavan liejuiset astiat levittivät mäskistä hajuaan tiskialtaassa ja helvetinmoinen banaanikärpäsyhdyskunta […]

Kaura-mustikkapaistos aka ”mustikkamukava”

Mä olen siitä(kin) onnekas ihminen, että mun äiti on innokas marjastaja. Ja kun mumma menee mustikkaan, se jakaa auliisti saaliistaan myös meille. Parin viime viikon aikana ollaankin saatu taas pakkasen täydeltä marjoja, leivottu piirakka poikineen ja irvistelty sinisin hampain mustikkamaidon jälkeen. Yksi loppukesän mustikkaherkku, jonka olin kokonaan unohtanut, on helppo ja nopea kaura-mustikkapaistos, jota olen […]

Onnea on… kaksi kotipaikkaa

Minä olen siitä onnekas ihminen, että saan asua maanpäällisessä paratiisissa. Tätäkin juttua kirjoittaessani avoimesta ikkunasta käy lempeä kesätuuli ja tien toiselta puolelta kantautuu vaimeaa painepesurin hurinaa. Isäni pesee lauta-aitaansa ihan tuossa vieressä, näkö- ja jutteluetäisyyden päässä. Saan asua yli 100-vuotiaassa puutalossa, vanhan kaupungin keskustassa, puiston laidalla. Naapurissa pappa, parinsadan metrin päässä merenranta. Meidän arki on […]