”Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu”

Kun syksyn toinen kouluviikko lähti tuossa kuukausi sitten käyntiin, olin jo ihan finaalissa. Viikko tuntui järjettömän pitkältä, hiostavalta, ahdistavalta ja seisahtuneelta. Arjen alkuun tuntui osuneen kaikki muksujen hammaslääkäreistä kipsinpoistoihin ja fysioterapioihin, ja olin taas tuttuun tapaan hajalla, kun muistin, mitä elämä kesän ulkopuolella olikaan. Alkuviikot on olleet myös monella tapaa erilaisia kuin aiemmin. Esikoisen on […]

Ekaluokkalaisia

Muistin salasanan sentään vielä. Ei ole mitään dramaattista syytä, miksen ole kirjoittanut kahteen kuukauteen. Oli vaan kesä. Oli töitä ja oli lämmintä, oli kirjoja ja sarjamaratoneja, oli uudenlaista kirjoitettavaa ja sitten vielä se yksi vähän ikävämpi haaveri trampoliinilla. Oli vaan kaikkea muuta. Mutta vaikka elokuussa eletään vielä täysillä kesää, on tässä koulun alkua edeltävässä sunnuntaissa […]

Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]

Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 11. luukku – kaikkien aikojen paras joulu!

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. Eilen suunnistin työhuoneelle jo aamuvarhaisella viimeistelemään muutamia työjuttuja. Kymmeneltä, kun olin saanut pyyhittyä kaikki to do -listani kohdat, pamautin koneen kannen kiinni, muistin nypätä roskiin vietäväksi työhuoneeni roskapussin ja suunnistin jouluvapaille. Vaikka edessä ei tällä kertaa pitkää lomaa ole, […]

Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 9. luukku – Ken saa lahjan paskimman?

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä. Tip tap, hyvät nakkiaiset! Se on alle viikko jouluaattoon (en ymmärrä kyllä taaskaan, että missä vaiheessa näin on käynyt), joten kohta löffätään! Koska oikeasti odotan kaikkein eniten nimenomaan edes parin päivän vapaata arjesta. Kyllä se joulu siihen sit ympärille […]

”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika…”

… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan. Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: ”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”. No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]

Sadejuhannuksen selviytymispaketti

Mulle juhannuksella ei ole oikein koskaan ollut suurempaa merkitystä. Meitsi on jouluihmisiä, mutta jussi merkkaa lähinnä muutamaa vapaapäivää ja leppoisaa aikaa perheen kanssa. Kerran ollaan käyty viettämässä keskikesän juhlaa Tukholmassa ja kerran Ahvenanmaalla, muuten lähinnä nautittu aution kaupungin rauhasta. Saunaan me päästään papalle naapuriin ja grilli saadaan kuumaksi sateellakin – oikeastaan melkeinpä nautin sateisen juhannuksen […]

Menolippu Lintulaan

Kyllä se on kuulkaa ystävät nyt sellainen asia, että ainut tapa pysyä teinin vanhempana järjissään, on hommata mukulalle menolippu luostariin keräämään voikukanlehtiä herbaarioon, taiteilemaan hiilipiirustuksia ja valmistamaan vaapukkamehua, ja antaa sen palata sitten valaistuneena takaisin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Vaikka sitten, kun itsestä on jo aika jättänyt. Vaihtoehtoisesti lipun voi hommata ihan itselle. Siellä sitten morttelissa […]

Sun ilo on mun ilo, sun suru on mun suru

Aloitin tämän kirjoittamista jo yli viikko sitten, äitienpäivänä. Ajatukset olivat tuolloin jotenkin turhan kesken, eikä kirjoittaminen ottanut luonnistuakseen. Ajatus siitä, mitä äitiydessään tai vanhemmuudessaan on tehnyt oikein, jäi kuitenkin kytemään. Ohjeitahan äitiyteen saa jatkuvasti – vauvapalstoilta, neuvolasta, isovanhemmilta, tuttavilta, somesta. Milloin mistäkin. Mistä ihmeestä sitä sitten vastasyntyneen nappisilmiin tuijottaessaan tietää, mikä on oikeasti oleellista? Mietin […]