Käytin tossa nyssitte viime viikolla semmosta ikäänku veto-oikeutta omaan päätökseeni julkaista arkikuva joka viikko. Tai ylipäänsä kirjoittaa edes kolmesti viikossa. Ei vaan pystyny. Tuli siinä ensin vähän potkua sukille, sitten kohta jo nivusiin, kunnon hutmasu palleaan ja lopulta vedettiin ihan huolella silitysraudalla käkättimeen. Ei nyt sentään fyysisesti, mutta henkisiä mustelmia tuli senkin edestä. Tiedättekö, mistä tietää […]
Minä tarvitsen sinua
Minä olen niin helvetin itsenäinen nainen. Pystyn kaikkeen, mihin haluan, on kaiken maailman mielipiteet ja tarvittaessa tiukkasävyistäkin tekstiä. Osaan työni, teen paljon, uhraudun. En halua uskoa, että on montakaan asiaa, joista en oikeasti selviytyisi, jos ne vaan päättäväisyydestä ovat kiinni. Tiedättehän, ei tartte auttaa, teen tämän itse. Koska osaan, haluan ja pystyn. Voimakkaan naisen pintaa […]
Arkikuva 35/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuva Emmiltä. En oikein tiedä, miten aloittaisin. Muuten kuin kiitoksella ja kiitollisuudella. Eilisessä Inspiration Blog Awards-gaalassa tämä mun neljäs lapseni, nakit ja MUTSI sijoittui tuomariston valinnoissa kolmen parhaan Lifie-blogin joukkoon. Siis satojen upeiden, ammattimaisten ja viimeisteltyjen blogien joukosta! Pääsy kärkikolmikkoon tuntui hienolta […]
Peruspäivä jota ei ole
Yhteistyössä UKKO.fi Viime syksynä olin polttaa itseni loppuun. Kävin päivätyössä, tein iltaisin enenevässä määrin erilaisia kirjoitustöitä useille toimeksiantajille ja yritin samalla puristaa valmiiksi markkinointiviestinnän oppisopimusopintojani. Siihen päälle tietysti perhearki harrastuksineen, pyykkeineen ja koekuulusteluineen, ja olin jo ihan tosissaan aika piipussa. Jouluvapaat osuivat onneksi otolliseen paikkaan, sain raapustettua lopputyöni valmiiksi ja tammikuun lopussa juhlin tutkinnon läpäisyä. […]
Same same but different
En tiedä, oletteko jo ehtineet panna merkille tuolla blogin sivupalkissa lymyilevän, uuden näköisen bannerin, jonka ylätunnisteessa lukee Lifie? Ja että samalla vanha tuttu Blogiringin pallura otti hatkat tämän uuden tulokkaan tieltä? Kyseessä on siis Blogiringin ja Indiedaysin yhteinen sivustouudistus, jolla on haluttu tuoda kaikki sadat hienot blogit mahdollisimman helposti bongattaviksi ja lähelle lukijoita. Viime viikolla […]
Yritysunelmasta kaatuneeksi unelmayritykseksi
Tuossa muutama päivä sitten Nuorgamin Emmi laittoi mulle viestin. Voisiksä nyt kohta kertoa, että mikä tämä Hilma on, ku sä siitä joka postauksessa vihjailet? Siinä kohtaa tajusin, että tuosta ajasta on totta tosiaan tullut jo kuluneeksi niin monta vuotta, että todennäköisesti uusien ystävien lisäksi myös lukijoissa on ihmisiä, jotka eivät ole koko Hilmasta kuulleet. Ja […]
Arkikuva 34/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuten jo vanha nakkilainen sananparsikin sanoo: “Kaikki loppuu aikanaan, pyykinpesu ei milloinkaan.” Ei lisättävää. -Päivi
Kun some-sammakko brändin tahrasi
Voi hitto, kun ei aina jaksais olla mitään mieltä tai ottaa kantaa mihinkään, mutta sit aina joku tekee jotain ja onkin yht’äkkiä pakko. Ja varsinkaan en haluais kirjoittaa nyt mistään oikeasta asiasta, kun munhan pitää pysyä lestissäni ja rupatella kaoottisesta arjesta, liian pienistä luistimista ja ärsyttävistä Wilma-merkinnöistä. Mutta kun nämä viestintä-asiat vaan sattuu kiinnostamaan, niin […]
Kanelia kainaloon ja leffaan!
Tätä on odotettu! Nimittäin suomalaista, hyvin näyteltyä, oikeasti hauskaa, mukaansatempaavaa, hienosti toteutettua ja aitoa lastenelokuvaa. Viikonloppuna ensi-iltaan tullut Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu on juuri sellainen. Iloinen, höppänä ja tarpeeksi simppeli. Eli aivan erinomainen lastenelokuva. Itse odotin leffaa erityisesti kahdesta syystä. Koska toisessa pääosassa nähtävä Antti Holma on lähes humoristinen nero ja koska halusin nähdä […]
Arkikuva 33/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Verkkarisunnuntai. Ihana, tarpeellinen löhöilypäivä, jolloin kenenkään kello ei soinut, eikä kukaan juossut mihinkään. Pitkät yöunet loppuivat ennen yhdeksää ja rauhallisen aamukahvin ja hesarin jälkeen sukelsin viltin alle ja annoin itselleni pitkästä aikaa luvan ihan vaan olla ja lukea. En ole tehnyt mitään […]