Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Juuri viime viikolla ehdin miettiä, että on ollut vähän kaukana nämä tuntemukset tässä viime aikoina. Kun on ollut sitä kieltä vyön ja tulta persiin alla. Ei ole oikein ehtinyt pysähtyä taaskaan sen ääreen, mikä oikeasti on arjessa tärkeintä. Nämä ihmiset, nämä hetket. […]
ajatukset
Hei idiootti, varo vähän!
Aina toisinaan sitä tulee miettineeksi, mistä näitä idiootteja oikein sikiää. Eikö ihmisille opeteta käytöstapoja, liikennesääntöjä tai toisten inhimillistä kunnioittamista, vai eikö kyseiset asiat vain yksinkertaisesti läpäise kaikkein kovimpia kalloja? Tyttäreni palasi tänään koulusta. Polkupyörällä, kuten normaalistikin. Iltapäivällä, kirkkaalla päivänvalolla. Risteyksen kohdalla auto oli pysähtynyt päästääkseen tytön kavereineen ylittämään tien ja näin ollen he olivat suojatietä […]
Onhan nyt varmasti kurjempaa kuin naapurilla?
Tiedättekö, miksi syksy on paras vuodenaika? Tai ei oikeastaan edes syksy, vaan maailmankaikkeuden synkin muutaman viikon kuukauden hetki kuulaan syksyn ja kauniin pakkassään välillä. Se, kun vesi vihmoo saappaasta sisään, eikä edes sielunsa silmin enää muista, miltä näyttivät värit, auringonpaiste tai ilo. Paras se on siksi, koska silloin meillä täällä pohjolan perukoilla saa ihan luvalla […]
Mää ja mun tää
Mä olen itse perheen toinen lapsi. Olin se verrattaen kiltti ja reipas tyttö, joka pääsi suksimaan kätevästi isoveljensä tasoittamalla tiellä. Monet säännöt ja kasvatusmetodit oli jo sen vanhimman kanssa testattu ja mä vaan hiihtelin perässä. Mutta en kyllä yhtään esikoisen osaakaan kadehdi. Ollapa itse perheen keskipisteenä muutama vuosi, kunnes siihen yllättäen ja pyytämättä ilmestyy joku […]
Se täydellinen aamuhetki
Yhteistyössä Vaasan Mä rakastan sunnuntaiaamuja. Rakastan vastakeitetyn kahvin tuoksua, painotuoretta sanomalehteä ja hiljalleen heräilevää taloa. Tämä kolmen koululaisen, yhden freelancerin ja yhden vakiotyöläisen arki kun on muuten aikamoista sekametelisoppaa, pyrin ainakin tämän yhden viikottaisen aamuhetken pyhittämään itselleni. Kun pääsin mukaan Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin yhteistyökampanjaan, pohdiskelin millaisia elementtejä tuohon mun viikottaiseen rauhoittavaan aamuhetkeeni kuuluu. Arkisin […]
“… ja muistathan olla reipas?”
Se syntyy kirpeänä kevätpäivänä, parkaisee silloin kun on ulkona raikas hengittää. Se on potra ja pieninenäinen. Vähän tukkaa, mutta reipas tyttö. Se kasvaa höpötellen ja laulellen. Sillä on pyöreät punaiset posket, tiukat saparot ja pulleat pienet kädet. Se ajelee pienellä vihreällä pyörällään juttelemaan naapuruston vanhuksille ja tutustuu omatoimisesti ympäristöönsä. Se on niin reipas tyttö. Kouluun […]
Kun korttitalo luhistuu…
… muista hymyillä, käyttää ysäriltä kalskahtavia reippaustermejä kuten moicca ja mainita, että kyllä tämä tästä ja huomenna on uusi päivä. Älä myönnä olevasi närkästynyt, väsynyt, vihainen tai uupunut, koska tehtäväsi on pärjätä. Niin, että moicculit vaan kaikille. Joku sanoo, että kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Mutta mä en nyt jaksais, koska tein juuri sunnuntaina hilloa […]
“Kasvaa ne kasvattamattakin” ja muita laiskistavia tekijöitä
Istuin tänään kaksi tuntia yläasteen ja lukion aulassa odottaen haastatteluun kaupungin ensimmäistä sähköisen yo-kokeen kirjoittajaa. Odotusajan venyessä ehti kulua pari oppituntia ja useampi välitunti, jolloin nuoria vaelteli käytävillä, istuskeli portailla, snäppäili puhelimilla, jutteli ja nauroi. Nuorista pursuava elinvoima kiehtoo minua nousevalla voimalla, mitä vanhemmaksi itse tulen. Kaveriporukoiden huulenheitto tartutti hymyn minuunkin ja yritin parhaani mukaan […]
…mutta kuka sinä olet?
Tiedättekö, välillä mulle tulee sellainen vähän hassu olo. Mä olen kirjoittanut tänne auki osin syvimpiä ja ahdistavimpia tuntojani aina yksinäisyydestä parisuhteen vaikeuksien kautta vanhemmuuden kipuiluihin. Toisinaan joku ääneen ihmettelee, miten uskallan tai kehtaan. Olen kuitannut asian joskus yksinkertaisuudellani, toisinaan olkia kohauttamalla. Vaikka saatan olla kova juttelemaan muuten, vaikeista asioista puhumista en ole koskaan hanskannut. Mulle […]
Inhimillisesti pieleen
Viime vuonna ne oli kangaskengät. Tänään, melkein tasan vuotta myöhemmin, se oli koulukuvaus. Vaatteita mietittiin monta päivää. Laitanko tän paidan vai ton harmaan? Housut vai hame? Hiukset kiinni vai auki? Pinni, panta, kaulakoru, rannerengas? Kuvaus jännittikin. Siitä puhuttiin jo reilusti viikkoa ennen kuvauspäivää. Viime vuonna mulla oli huono ilme, ni nyt hymyilen enemmän. Vatsassa väänsi […]