Vajaa vuosi sitten pysähdyin miettimään (taas) elämääni ja fiilistäni suurennuslasin kanssa. Edessä häämöttävä kolmenkymmenenviiden vuoden rajapyykki sai pohtimaan, kuinka pidin itsestäni liian huonosti huolta. Päättäväisesti kirjoitin olevani tuona tulevana maaliskuisena päivänä vihdoin paras versio itsestäni. No, Päivi, menikö kuinka hyvin? Ei nyt varsinaisesti suunnitelmien mukaan ainakaan. Töiden vähentämisen sijaan olen tiristänyt vielä hieman lisää kaasua, […]
hyvinvointi
Arkikuva 49/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Sain kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tatuointiin. Olin suunnitellut alustavasti jo seuraavan tatskani, mutta sitten kävi niin kuin lahjakorttien kanssa usein käy. Unohdin koko asian. Kunnes seuraavan syntymäpäiväni nurkilla laitoin paniikissa viestin tatuoijalle, että perkele, se kortti menee umpeen ja sulla ei […]
Yksin ei ole pakko jaksaa
Sinä aamuna oli keväinen ilma. Olin nukkunut yöni hyvin, enkä osannut jännittää. Menisin vain paikalle, kertoisin ongelmani, minulle annettaisiin simppelit selviytymisohjeet, ja taas business as usual. Huomasin kuitenkin olevani vähän helpottunut kirkkaasta auringonpaisteesta. Aurinkolasit eivät herättäisi siis suuremmin huomiota, jos kuitenkin herkistyisin ja sattuisin niitä jälkeenpäin tarvitsemaan. Nousin portaat toiseen kerrokseen, enkä ehtinyt istua, kun sain […]
Arkikuva 47/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]
Huijarin paskuusviikot
Tänään se nyt oli. Ensimmäinen miniloman päivä. Rentoutumista ja aikaa itselle, pitkät unet, jotain voimaannuttavaa tekemistä. Heräsin kuitenkin vähän vahingossa kovin aikaisin. Lasten vielä nukkuessa istahdin sohvalle. Istuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Oli ihan outo, tyhjä olo. Turha. Ilman mitään sen kummempaa syytä purskahdin itkuun. Kaikki se, joka näiden muutaman vapaapäivän aikana oli tarkoitus unohtaa, painoi […]
We’ll always have Tampere
Viime viikolla multa pääsi vanha kunnon stressi-itku. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Viestejä ja pyyntöjä tipahteli joka suunnasta ja lopulta kamelinselkä vaan napsahti. Valutin ripsarit poskille ja niistin ahdistuksen vettyneeseen paperimyttyyn. Tuntui, etten jaksa enää hetkeäkään. Perjantaiksi olin luvannut vihdoin ja viimein mennä Emmin luokse Tampereelle. Vanha minä olisi varmaan ahdistuksissaan perunut koko reissun, mutta […]
Kehu niin että tuntuu
Mun lapsuudenkodissani ei yleensä juuri kehuja jaettu. Ei vaan ollut tapana. Eikä varmasti oltu ainut perhe, jossa tuollainen mukavien asioiden esilletuominen ei vaan ollut koskaan juurtunut tavaksi. Vanhempani ovat niiden vuosikymmenten lapsia, jolloin annettiin mieluummin vitsaa kuin kehuja, joten mallia ei itsetunnon nostatukselle tai ihan muuten vaan positiivisten asioiden sanomiselle ollut. Niinpä olen itsekin ollut […]
Tulkoon valkeus
Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]
Vuosi freelancerina – kannattiko?
Eilen oli kamala päivä. Aamusta alkaen tahmeaa liisteriä ja pakkopullaa, turhautumisen kyyneliä ja kiinnostuksen puutetta. Oikeastaan koko tammikuu on ollut jollain tavoin nihkeä. Pahoja päänsärkyjä, haluttomuutta ja saamattomuutta. Perkeleen harmaita jouhihiuksiakin sojottaa päälaelta koko ajan enemmän. Eilen tulin miettineeksi, miksi kaikki on tuntunut niin hankalalta ja raskaalta. Eikö tämän freelancer-ajan pitänyt olla auvoa ja iloa, […]
Kipua
Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä, on ollut paljon töitä, mutta pari viikkoa seuralaisena on majaillut myös voimakas päänsärky. Sellainen, joka laittaa aamuisin itkemään ja viiltää pään oikealla puolella takaraivosta silmän taakse sellaisella voimalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Työt on tehtävä, asiat hoidettava ja lapset ruokittava, joten olen, ehkä hieman vahingossakin, […]