En tiedä mitä myöten ristisin käteni huomenna, kun tämä tahmea, pitkä ja rasittava tammikuu on vihdoin ohi. Melkein joka vuosi olen ollut valmis skippaamaan koko kuukauden ja siirtymään suoraan seuraavaan. Helmikuuhan on aika lyhyt ja maaliskuussa on jo käytännössä kevät. Mutta tää hiton tammi on pakko aina lusia alta ensin. No, nyt se alkaa olla […]
kevät
Viimeinen lapsi uunista ulos.
Viimeinen kouluviikko. Aavistuksen sekava ja kaoottinen meininki. Muksuilla on muurahaisia pöksyissä ja touhu vastaa monilta osin varmaan apinatarhan syöttöhetkeä. Kikatusta, hepulia ja aivan ihme kikkailua. Kyl te tiiätte. Rasittavaa. Tänään sai viimeinen nakkilapsi eskaritodistuksensa. Helpotus on päällimmäinen tunne. Mieli on myös iloinen ja odottavainen. Syksyllä alkaa taas vähän uudenlainen vaihe meidän elämässä. Saatoin aavistuksen tuuletellakin […]
Ai tätä se väsymys olikin…
Helatorstain saavutukset: herääminen, hereillä pysyminen, päiväunet. Sama kaava on tuntunut toistuvan nyt liian usein. Energia on jatkuvasti vähissä, suuta kuivaa, oksettaa ja iltaisin nukkumatti korjaa jopa aikaisemmin, kuin normaalisti. Liian pitkän ruokailuvälin aiheuttama tärinä, voimattomuus ja huono olo tuntui varpaissa asti. Aloin jo vähän huolestua. Vaikka tietynlainen väsymys on normaalia, kun on paljon aikatauluja ja […]
Mutku kevät. Ja perjantai.
No nyt on ilman takkia ulkona. Ja kohta ne on kipeitä. Mutku kevät. Aurinko. Saippuakuplat. Ja ihana perjantai. Tämän viikon jälkeen olo on kuin kuiviin rutistetulla sienellä. Väsähtänyt ja kaikkensa antanut. Niinpä päätin karata töistä vartin aiemmin ja poikkesin kotimatkalla kirjastossa. Pino kirjoja, pehmeä sohvannurkka ja levy suklaata taitaa kattaa viikonloppusuunnitelmat. Ehkä näppikseltäkin irtoaa taas […]
Juhlaputkessa
“Nakkimuori”, eli mun oma äiskä täytti tänään pyöreitä. Olin luvannut leipoa pienimuotoisiin juhliin kakun (ja voitte vaan arvata, onko kerma unohtunut ostaa, kun sitä kakkua aletaan juuri pyhäpäivänä väsätä…) ja tänään käytiin onnittelemassa äippää. Mummulan pöydän ääreen on aina turvallista parkkeerata syömään lohisoppaa ja perunarieskoja. Tuttuja ja turvallisia lapsuuden makuja. Ja kuivakakkua. Sellasia mummulajuttuja. Mä […]
Vapustahan elämässä on lopulta kysymys
Aina joskus tarvitaan yksi vappu, jotta muistaa, mistä tässä elämässä lopulta on kyse. Perheestä. Ystävistä. Hyvästä ruoasta. Musiikista. Kuohujuomasta. Yhdessäolosta niiden just omien ihmisten kanssa. Kun voi olla ihan oma itsensä. Ilahduttavinta on huomata omien lasten löytävän myös pikkuhiljaa niitä omia ihmisiään. Pakahduttavan hienoa. -Päivi- Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Nakkifaijan kotisima
Jos joku meidän taloudessa on isännälle pyhää, se on sima. Asiaan valmistaudutaan vuosittain huolella ja ajoissa. Ostetaan uusi ämpäri. Pyöritellään sitruunoita. Mittaillaan hiivan oikeaa määrää. Pestään ja puunataan pulloja. Odotellaan rusinoiden pompsahtamista pintaan. Juodaan ainakin pullollinen raakana ja voivotellaan vatsakipuisina, että ei ollut ihan valmista vielä. Voitte siis vain kuvitella hämäläisen leveän hymyn, kun kerroin […]
Höyrypesulle!
Kyllähän se joka kevät on ihan sama homma. Sen lisäksi, että talvivaatteiden alla kulahtanut kroppa suorastaan huutaa kevät-huoltoa, klähmäisten ikkunoiden läpi sisälle pilkistävä aurinko paljastaa jokaisen talven aikana ilmestyneen sormenjäljen, mehutahran ja pinttyneet pölyt. Melkein tekisi mieli tyhjentää kämppä kaikesta irtonaisesta, viskasta ämpärillinen pesuvettä perään ja jynssätä juuriharjalla paikat katosta lattiaan. Mutta onneks ei tartte! […]
Mämmikahvit ja pääsiäiskävely
Keski-ikä on saapunut Uskolaan! Mieheni lanseerasi jo viime vuonna pääsiäisen aikaan upeat tuulipukujen kahinaa havisevat termit “mämmikahvit” ja “pääsiäiskävely”. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, tietenkin. Ensin juodaan oikein hövelit mämmikahvit (etäistä sukua vaalikahveille), jonka jälkeen lähdetään yhdessä sulattelemaan mämmin aikaansaamia turvotuksia leppoisalle pääsiäiskävelylle. No, vielä ei olla ehditty tämän pääsiäisen aikana toteuttaa kumpaakaan, lähinnä siivouksen merkeissä […]
Blogikaveri
Kuten olette jo varmaan hoksanneet, olen ollut hieman maissa viime aikoina. Jostain syystä lähiviikkoina on tuntunut satavan paskaa tuulettimeen oikein urakalla. Tiedättekö, sellaisia yksittäin pienehköjä, harmillisia juttuja, jotka yhdessä muodostavat ahdistavan vuoren, jonka yli tuntuu olevan mahdotonta kiivetä. Eilen nieleskelin itkua koko päivän ja kotiin tullessa se ryöpsähtikin ulos oikein kunnon voimalla. Pillitin ihan antaumuksella […]