Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Tämän viikon arkikuva on vähän niinkuin vahinkolaukaus, jossa ollaan niin perusasioiden äärellä, että ihan naurattaa. Tänään mulla on ollut kirjoituspäivä aka. verkkaripäivä. Lampsin aamusella hammasharja suussa tähän olkkarin ovelle ja niin paljon huvitti, että oli pakko hakea kamera. Siinä, samassa kuvassa, on […]
Minäkö tuon tein?
Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]
Arjen paras jauheliha
Kaupallisessa yhteistyössä Atria Mä luulen, että meidän perhe on kulutustottumuksiltaan aika keskivertoporukka. Lapsia on toki kolme, eli jotakuinkin 1,16 enemmän kuin perheissä keskimäärin, mutta uskoisin, että jos maakunnissa asuvien 2-3 lapsisten perheiden kulutusta lähdettäisiin tutkimaan, osuttaisiin sinne keskiarvojen tietämille. Meillä syödään pääasiassa perinteistä perusruokaa, hyvin samankaltaista kuin meidän molempien lapsuudenkodeissakin aikanaan. Kastikkeita, keittoja ja laatikoita. […]
Kehu niin että tuntuu
Mun lapsuudenkodissani ei yleensä juuri kehuja jaettu. Ei vaan ollut tapana. Eikä varmasti oltu ainut perhe, jossa tuollainen mukavien asioiden esilletuominen ei vaan ollut koskaan juurtunut tavaksi. Vanhempani ovat niiden vuosikymmenten lapsia, jolloin annettiin mieluummin vitsaa kuin kehuja, joten mallia ei itsetunnon nostatukselle tai ihan muuten vaan positiivisten asioiden sanomiselle ollut. Niinpä olen itsekin ollut […]
Tulkoon valkeus
Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]
Arkikuva 45/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. (kukaan ei varmaan huomannut, että viime viikon arkikuva jäi postaamatta, kröhöm…) Kuten jo viime viikon postauksessa kerroinkin, nämä meitsin työkuviot on laajentuneet viime kuukausien aikana vähän yllättäviinkin suuntiin. Välillä itseäkin naurattaa, kun kysellään, että mitäs instanssia se rouva tällä kertaa edustaa. Etenkin, kun […]
Rusina mun maksalaatikossa
Neljätoista vuotta sitten minusta tuli vaimo. Kauniina ja kylmänä talvipäivänä, pienessä kirkossa, jonka urut olivat jäätyneet. Häämarssi soitettiin lopulta pianolla ja melkein luhistuneella Toyotalla matkan päälle jäänyt isänikin saatiin paikalle ajoissa. Päästiin naimisiin, kolmelta iltapäivällä, 1.2.2003. Näin jälkeenpäin ajatellen olin kirkon käytävää pallomahoineni astellessani aivan hurjan nuori. Mutta olin rakastunut. Kolme vuotta aiemmin, uuden vuosituhannen […]
Vuosi freelancerina – kannattiko?
Eilen oli kamala päivä. Aamusta alkaen tahmeaa liisteriä ja pakkopullaa, turhautumisen kyyneliä ja kiinnostuksen puutetta. Oikeastaan koko tammikuu on ollut jollain tavoin nihkeä. Pahoja päänsärkyjä, haluttomuutta ja saamattomuutta. Perkeleen harmaita jouhihiuksiakin sojottaa päälaelta koko ajan enemmän. Eilen tulin miettineeksi, miksi kaikki on tuntunut niin hankalalta ja raskaalta. Eikö tämän freelancer-ajan pitänyt olla auvoa ja iloa, […]
Kipua
Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä, on ollut paljon töitä, mutta pari viikkoa seuralaisena on majaillut myös voimakas päänsärky. Sellainen, joka laittaa aamuisin itkemään ja viiltää pään oikealla puolella takaraivosta silmän taakse sellaisella voimalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Työt on tehtävä, asiat hoidettava ja lapset ruokittava, joten olen, ehkä hieman vahingossakin, […]
Isommat lapset, parempi äiti
On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]