Pelkoa ja rakkautta puutalossa

”Hei laitaksää niitä pattereita vähän päälle, ku täällä alkaa olla kylmä.” ”Ne on jo täysillä.” ”Aha. Just.” Jotakuinkin tähän tyyliin käydään ainakin yksi keskustelu joka syksy. Ja suunnilleen tähän voisi omalla tavallaan myös kiteyttää satavuotiaassa puutalossa asumisen. Koska faktahan nyt vain sattuu olemaan se, että kun puutöllin jokaisesta nurkasta vähän viheltää, meillä on kotona oikeasti […]

Onnea on… kaksi kotipaikkaa

Minä olen siitä onnekas ihminen, että saan asua maanpäällisessä paratiisissa. Tätäkin juttua kirjoittaessani avoimesta ikkunasta käy lempeä kesätuuli ja tien toiselta puolelta kantautuu vaimeaa painepesurin hurinaa. Isäni pesee lauta-aitaansa ihan tuossa vieressä, näkö- ja jutteluetäisyyden päässä. Saan asua yli 100-vuotiaassa puutalossa, vanhan kaupungin keskustassa, puiston laidalla. Naapurissa pappa, parinsadan metrin päässä merenranta. Meidän arki on […]

Olohuoneen uudet vaatteet

Arvatkaa, montako kertaa olen viime viikkojen aikana itsekseni huokaissut, että kunpa tämä olisi tehty aiemmin? No tosi monta. Mutta, kuten jo pääsiäisen tienoilla teille paljastin, meillä on täällä perheessä sellaista harkitsevaisuutta, jota en onnistu vauhdittamaan, vaikka olisi kuinka vitosta silmässä. Tähän, 1903 rakennettuun kaupunkitaloon muutettiin siis seitsemisen vuotta sitten. Tuolloin pintarempattiin alakertaa ja vähitellen ollaan […]

…”ja ainiin, se kirja pitää kirjottaa” + arvonta

Viime kesänä muhun oltiin yhteydessä paikallisesta vanhojen talojen yhdistyksestä, Uudenkaupungin Vanhat Talot ry:stä ja kysyttiin, lähtisinkö mukaan kirjaprojektiin. Tunsin porukan entuudestaan ja oltiin viimeksi mukana myös avointen ovien puutalotapahtumassa pari vuotta sitten, joten vastasin aika epäröimättä kyllä. En oikein ollut ihan varma, mihin olin lähdössä, lähinnä odotin kirjoittavani muutamia tekstejä johonkin yhdistyksen keväällä ilmestyvään julkaisuun. […]

Naulan päässä yhteisymmärryksestä

Meillä riideltiin. Monta päivää turhauttavaa tuhahtelua, murjotusta, pitkiä seinääntuijotustunteja ja mykkäkoulua. Ei ruveta mitään puhumaan. Ei ole tapana. Vappupäivänä alettiin vähän ottaa kontaktia. -Tarttis varmaan vähän puhua. – Joo, niin tarttis.  Puhuttiinkin. Vähän. Sen verran, kun pakotettuna itsestämme ulos saatiin. Miten voikin aikuiselle ihmiselle olla niin suuren työn takana sanoa, että tämä tuntuu musta pahalta, […]

Harkinta-aika

Meidän parisuhteessa on kautta aikojen ollut aika selkeä työnjako. Minä suunnittelen, ideoin ja lyön vettä myllyyn sellaisella tenholla, että hommat olis parempi olla valmiina jo mieluiten eilen. Olen spontaanien päätösten erikoisasianainen, sekä hyvässä että pahassa. Ja ylipäänsä, oli asia mikä tahansa, mieluummin päätän jotain ja alan tehdä kuin veivaan asioita eestaas kyllästymiseen asti. Mies taas […]

Mieheni hullaantui, mitä teen?

Kaupallisessa yhteistyössä Kärcher Se tuntui aluksi aivan viattomalta. Ymmärtäähän sen, että yli 17 vuoden jälkeen hullaantumisia tapahtuu. En osannut olla huolissani, pikemminkin tyytyväinen. Saisin hieman omaa aikaa, miehen keskittyessä hetkellisesti johonkin uuteen. Sitäpaitsi, meillä ei ole ehkä koskaan ollut näin puhdasta. Kun viime viikon Kärcher-postauksen jälkeen päästin miehen pesurinvarteen, en olisi uskonut, mitä siitä seuraisi. […]

Kämppä kuosiin, kevät tulee!

Kaupallisessa yhteistyössä Kärcher Tiedättekö sen jakomielitautisen fiiliksen ensimmäisten kevätauringon säteiden valaistessa huushollin, kun yhtä aikaa on innoissaan kirkkaudesta, valosta ja kevään lupauksesta, ja kuitenkin kauhistunut, millaisen saastan keskellä sitä ihan tyytyväisenä läpi talviajan kotonaan elelee? Meillä erityisesti rasvatahraisen keittiön kylpeminen aamupäivän auringossa saa kaivelemaan rättiarsenaalia, toinen talviajan turpiinottaja on kuisti. Koska jonkun neropatin mielestä lapsiperheen […]

Tulkoon valkeus

Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]

Tarpeeksi hyvä joulu

Moi Päivi, vuonna 2017! Aattelin vaan kirjoittaa sulle sen verran muistisi tueksi, ettet ihan hirveästi niskahiessä turhan takia kyyneleitä vierittäisi tai ahdistuksesta pillastuisi joulun lähestyessä. Katsos, arvon minä marras-joulukuussa 2017, ihan hyvä joulu tuli viime vuonnakin, vaikka et niihin lapsuuden standardeihisi yltänytkään. Hyvä, vuoden 2017 minä, muista ainakin nämä: älä stressaa, koska se ei vie […]